Kolmas luku

Illalla Garion istui pyökkipöydän ääressä syöden paterinsa Rivan laittamaa iltapalaa, munakasta ja paahtoleipää juustolla, kinkulla ja tomaatilla. Niiden lisäksi kupillinen kahvia maidolla. Hän mietti koska Lucifer ottaisi hänen opettamisensa puheeksi hänen paterin ja isän kanssa ja mitä mieltä he olisivat asiasta. Yleensäkin koko verenimijäihmissusi jutusta ja siitä että hän muuttaisi Luciferin kanssa samaan huoneeseen.
Samassa Lucifer tulikin huoneeseen jutellen Atescan kanssa. Ulkoisesti Garion mutusti rauhassa leipäänsä, mutta salaa hän tarkkaili tilannetta. Lucifer ja Atesca ottivat kahvia pannusta ja istuivat pyökkipöydän ääreen, koko ajan jutellen. Garionille jäi aikaa ihailla Luciferia, ennen kuin hän tajusi mitä teki ja pakotti itsensä lopettamaan.
Se oli illlan rauhallinen hetki. Kaikki valmistautuivat pikku hiljaa yöpuulle. Garion ei voinut olla miettimättä olikohan Lucifer unohtanut koko jutun, kun nyt olisi juuri hyvä hetki puhua asiasta, mutta ehkä Lusifer halusikin puhua hänen vanhenpiensa kanssa niin ettei hän ollut kuuntelemassa korvat pitkänä keskustelua.
Riva otti Garionin pikkusiskon syliinsä ja oli lähdössä huoneesta, kun sanoi vielä Garionille: Tuu sit ajoissa nukkumaan, kulta! Garion vain nyökkäsi ja sitten he sanoivat hyvät yöt. Garion, Lusifer ja Atesca jäivät kolmistaan hereille keittiöön. Muut huoneessa olijat nukkuivat jo verhoin peitetyissä pedeissään tai olivat ulkona.
Kun Garion sai syötyä, hän otti kesken olevan kirjan käteensä ja meni sohvalle lukemaan. Keskittymisestä ei vaan tullut mitään, kun Luciferin tuoksu leijui hänen nenäänsä ja sai ensimmäistä kertaa pojan verenhimon heräilemään. Garion yritti hengitellä syvään  rauhallisesti, mutta Atescan yhtäkkinen hyvänyön toivotus ja huoneesta katoaminen ei auttanut asiaa. Hän oli Luciferin kanssa huoneessa kahden, toisen lukiessa hesaria pöydän ääressä.
Lopulta Garrion sai itsensä hallintaan ja pystyi keskittymään kirjaansa tai olisi pystynyt, jos Lucifer ei olisi juuri silloin noussut ylös ja tullut sohvalle istumaan. Garionin henki salpautui, kun toinen oli ihan muutaman sentin päästä hänestä. 
Mitä sä luet? Lucifer äkkiä kysyi. Garion näytti kirjan kantta ja siitä se sitten lähti. He juttelivat kirjasta, sitten muista kirjoista mitä olivat lukeneet ja vaihtoivat sitten TV ohjelmiin. TV ohjelmista he pääsivät elokuviin ja kaikkiin mahdollisiin aiheisiin. Garion huomasi, ettei Lucifer ollut vain syötävän hyvän näköinen vaan myös mukavaa juttuseuraa. He viihtyivät keskenään jutellen monta tuntia.
Kummankaan asiaan huomiota kiinnittämättä Garion siirtyi lähemmäksi Luciferia. Lopulta he olivat ihan lähellä toisiaan, kasvot vastakkain ja tuijottivat toisiaan silmiin. Tota, mun pitää varmaan mennä jo nukkuu. Garion sanoi nopeasti ja hetki meni ohi. Poika nousi ylös, sanoi hyvät yöt ja lähti omaan nurkkaukseensa vetäen verhot sänkynsä peitoksi.
Vielä peiton alle ryömimisen jälkeen Garion ei voinut olla miettimättä mitä olisi voinut tapahtua ja siitä vielä pidemmälle. Miltähän Luciferin suudelma olisi tuntunut? Tai jos Lucifer olisi koskettanut häntä? Garion ei halunnnut miettiä asiaa sen enempää.
Kesti pitkään ennen kuin poika lopulta nukahti levottomaan uneen ja näki unta, että Lucifer todella suuteli häntä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *