Toinen luku

Seuraavien päivien aikana Garion teki koulutehtäviään ja mietiskeli verenimijäihmissusi asiaa kaikessa rauhassa. Hampaiden kivistys jatkui, hajumaailma muotoutui selkeämmäksi – Garion alkoi tunnistaa tuoksujen mielenkiintoiset ominaisuudet verenhimoksi, joka pikku hiljaa voimistui – ja hän alkoi yrittää ottaa kontaktia siihen johonkuhun tai johonkin joka yritti saada hänen huomiotaan.
Sen kaiken päälle Garion kiinnitti huomiota nyt myös ympäristöönsä enemmän ja ihmisiin, joita ympärillä oleili. Hän seuraili ja kuunteli kaikkien verenimijäihmissusien tekemisiä ja keskusteluja, huomaten kiinnittävänsä enemmänkin jos tahtomattaan liikaakin huomiota erääseen verenimijäihmissuden ja ihmissuden välimuotoon tai oikeastaan enemmänkin demoniin ihmissuden hahmossa. Sen huomattuaan Garion yritti välttää tilanteita joissa kyseinen henkilö tuli vastaan, mutta auttamatta hän huomasi aina joutuvansa tilanteisiin joissa näki nuo vähän pelottavatkin komeat kasvot ja meripihkaan vivahtavat ruskeat silmät.
Kyseinen henkilö oli Lucifer, Paholainen, Kuolema tai miksi häntä nyt halusi nimittääkin. Hän oli Verenimijäihmissusien niin sanottu jumala. Siis, jos Taivaan isää sanottiin Jumalaksi ni Lucifer oli se vastapuoli. Garion oli aika uskonnollinen ihmissusi. Hän kävi jumalanpalveluksissa ja uneksi ryhtyvänsä isona papiksi. Luciferin kaltainen ihastus ei oikein sopinut kuvaan. Saatikka sitten että Lucifer oli Garionia melkein 5000 vuotta vanhenpi ja tuskin edes tulisi ikinä vilkaisemaankaan Garionin kaltaiseen pikku tenavaan. Ihan sama vaikka hänestä olikin tulossa verenimijäihmissusi.
Gapriel ilmestyi taas hänen viereensä kuin salavihkaa, kun hän tällä kertaa ajatuksissaan katseli juuri kyseistä henkilöä, joka istui pöydän ääressä juttelemassa Atescan, oikean kätensä ja daimoninsa kanssa. Gapriel tajusi heti hänen katselevan juuri Luciferia ja katsoi Garioniin merkitsevästi hymyillen saaden hänet punastumaan häpeästä. Gapriel tiesi Garionin urahaaveista ja ajatteli samaa, kun tämäkin.
Nyt molemmat pojat katselivat Luciferia, joka vaistosi heidän katseensa ja kääntyi heihinpäin. Garionilta meni pasmat sekaisin niin yhtäkkisessä tilanteessa eikä oikein tiennyt mitenpäin olisi, mutta Gapriel otti heti tilanteen haltuunsa ja kysyi Luciferilta neuvoa Garionin tilanteeseen.
Lucifer kuunteli poikien arveluita Garionin muuttumisesta selvästi kasvavalla mielenkiinnolla ja pyysi lopulta pojan eteensä. Garion meni ujostellen Luciferin eteen, joka katsoi hänen kasvojaan tarkkaan. Hänestä tuntui, että Paholainen näkisi hänen sieluunsa asti ja yritti kääntää katseensa pois, mutta juuri silloin Lucifer tarttui hänen leukaansa ja kaikki väri pakeni Garionin kasvoilta. Ei siksi että hän olisi säikähtänyt, vaan koska Garion tunsi hämmentävän ihanan tuoksun nenässään ja se tuli juuri Luciferistä. Paholainenkin huomasi pojan kasvoilta jotain tapahtuneen ja kysyi siitä. Garion pudisti päätään ja kohautti olkiaan samaan aikaan, kuin ei muka olisi tiennyt mitä tapahtui, mutta kyllä hän pystyi aavistamaan. Hän oli kuullut, että jokaisella verenimijäihmissudella oli, joku tietty henkilö jonka veren tuoksu sai heidät melkein sekoamaan ja sitä verta heidän oli hyvä saada silloin tällöin. Verenimijäihmissudet aika usein myös rakastuivat kyseisiin henkilöihin. Lucifer taisi olla Garionille juuri se henkilö ja se selittäisi myös hänen ihastumisensakin mieheen.
Se on totta, Lucifer lopulta sanoi. Susta on todellakin tulossa verenimijäihmissusi. Mä näen sun mielestä. Garion hätkähti ja Lucifer huomas senkin ja selitti hymyillen: En mä sun ajatuksia lukenu, vaan katoit sun mielen rakennetta. Se on muuttumassa verenimijäihmissuden mieleks yksinkertaisesti sanottuna. Sä tarviit tarviit jonkun opettamaan sulle kaiken tarpeellisen verenimijäihmissusien elämästä. Mulla on kokemusta siitä ja aikaa opettaaki sua, jos sä kelpuutat mut. Garionin nyökättyä hämmentyneenä Lucifer jatkoi: Okei, mä puhun sun vanhempien kans ja Tanelin kans sun koulutehtävistä, et saadaan kultainen keskitie molempiin opintoihin, ettet sä väsähdä ihan täysin ja pitäähän sulle jäädä aikaa kavereillekin, ku oot sen ikänen. Lucifer päästi Garionin otteestaan ja pojat lähtivät pyökkipöydän äärestä Garionin omaan nurkkaukseen hänen perheensä huoneesta.
No, ainaki Lucifer kiinnitti huomionsa suhun, sä saat paljon enemmän, kuin moni tulee koskaan saamaan irti ihastuksestaan. Gapriel virnuili. Garion tuhahti ja sanoi: Ehkä hiukkasen liikaakin huomiota. Nyt mä joudun olemaan sen kanssa liikaakin tekemisissä. Musta muuten tuntuu, et Lucifer on mulle se henkilö, jonka veri olis mulle hyväks. Gapriel hymyili entistä leveämmin. Vielä parempi sulle. Opitpahan tuntemaan sen hyvin ja pääset ehkä maistamaanki sitä jossain vaiheessa. Kun Garion katsoi häneen hämmentyneenä hän selitti: Kato, ku Lucifer rupee opettamaan sua, sä muutat sen kans samaan huoneeseen asumaan ja saat nukkua sen vieressä. Sä ku näet jossaki vaiheessa pahoja unia, ni sun opettajas on ainoo joka pystyy auttamaan sua selviämään niistä ja on valmistautunu mihin tahansa kellon aikaan vastaamaan sun kysymyksiis. Sä voit kysyä mitä tahansa Verenimijäihmissusiin liittyvää ja Lucifer kertoo sulle. Siis ihan mitä tahansa. 
Garion oli pyörällä päästään. Hänen elämänsä oli muuttunut ihan täysin. Ensin hän sai tietää mahdollisesti muuttuvansa verenimijäihmissudeksi, huomasi ihastuneensa ihan vääränlaiseen mieheen ja että kyseinen mies oli mahdollisesti hänelle erityinen verensä takia. Kaiken muun lisäksi kyseisestä miehestä tulisi hänen oppaansa verenihmijäihmissusien maailmaan. Garion joutuisi nukkumaan miehen kanssa samassa huoneessa ja vielä samassa sägyssäkin. Tässä oli paljon sulateltavaa yhdelle päivälle.