Hidastunut postaustahti sitä on jo enteillyt, juuri nyt on vaikea innostua blogin kirjoittamisesta. Elämässä kyllä tapahtuu, mutta ne asiat ovatkin syöneet intoa ajan käyttämisestä blogiin. Enkä oikein ole edes tiennyt mistä kirjoittaisin. Juuri nyt päällimmäisiä asioita eivät ole sisustus, kauniit kuvat tai muut. Onnelliseksi ovat tehneet muut asiat. Työnteko, perhe ja se että antaa itselleen luvan vaan olla. Ihanissa lämpenevissä päivissä.

Kun tulee tunne, että pitää keksiä kirjoitettavaa, on aika lopettaa. Ainakin toistaiseksi. Kutsutaan tätä nyt sitten tauoksi.

En pidä imelyydestä, mutta loppukaneetiksi sopii täydellisesti käymäni keskustelu 4v. tyttäreni kanssa, jonka juttujen syvällisyyden taso on viimeaikoina ollut vessajuttujen pissa- ja kakka-osastoa. Ehkä siksi yllätyinkin tilanteesta ja keskustelun hellyyttävästä lopputuloksesta (ennen kuin homma jatkui peruskaavan mukaan nimittelyllä Paukku-Pirkoksi ta Räkäpossuksi).

Äiti: Tiedäthän sä kulta, että olet mulle tärkeintä maailmassa?
Tyttö: Joo..
Äiti: Mikäs sulle on tärkeintä maailmassa?
Tyttö: ..No…se että te pidätte huolta minusta. Ja rakastatte minua.
Äiti: *Niisk* *Niisk

Niinpä.

Kiitos teille kaikille juttujani lukeneille. Toivotan teille ihanaa kesää ja ehkä joskus vielä nähdään.