Mistä on pienet tytöt tehty
Tyttöämme puhuteltiin tuntemattomien toimesta vauvana usein pojaksi. Vieläkin leikkipuistossa tai muualla ulkona saamme joskus kuulla, että ”annapas pojan laskea liukumäestä ensin”. Tyttömme on omasta mielestäni kasvoistaan aika tyttömäinen, mutta olen vauvasta asti pukenut hänet omien mieltymyksieni mukaisesti hyvin neutraaleihin väreihin. Kaapeistamme löytyy hyvin vähän vaaleanpunaista ja röyhelöä.
Itseäni tämä pojaksi luuleminen ei ole juuri haitannut. Lähinnä huvittanut. Mutta toissaviikolla tapahtui jotain. Lähdin ulos tytön kanssa niin, että hänellä oli päällä vain mustaa ja valkoista. Menimme Stockmannin kautta puistoon ja yhtäkkiä minulle tuli pakottava tarve ostaa tytölle pinkki pipo. Ei siksi, että pitäisin itse pinkistä, vaan siksi että koin tytön tarvitsevan jotain pinkkiä. Ettei nyt sitten taas tulisi niitä poikakommentteja. Minun piti siis värikoodata lapseni, sillä halusin ympäristön tunnistavan hänet tytöksi.
Jälkeenpäin tunsin itseni ihan tyhmäksi. Olin joutunut perinteisten sukupuolistereotypioiden ja sosiaalisen paineen uhriksi.
Enkä ole ainoa, sillä viimeaikoina on keskusteltu paljon lasten sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta (huh mikä sanahirviö). Tämä SSK (kirjoittajan oma lyhennys) tarkoittaa Wikipedian mukaan sellaista kasvatuspedagogiikkaa, jossa otetaan erityisesti huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset ja stereotypiat. THL:n artikkeli puolestaa tarkentaa, että SSK:n tarkoituksena on osoittaa, kuinka aikuisten piilo-oletukset vaikuttavat konkreettisesti toiminnassa lasten kanssa ja miten ne saattavat rajoittaa lapsen mahdollisuuksia toteuttaa ja ilmaista itseään.
Hyvä esimerkki tällaisista piilo-oletuksista tuli Yle Puheen Maria Pettersonin keskusteluohjelmassa, jossa hänen vieraansa kertoi tapauksen päiväkodista. Päiväkodissa oli naamiaiset ja saliin tuotiin kaksi laatikkoa. Poikien puolella oli supersankareiden ynnä muiden asuja ja tyttöjen puolella prinsessaröyhelöitä. Yksi tytöissä tutki poikien laatikkoa ja ihastui astronautin pukuun sitä hypistellen. Ystävällinen päiväkodin täti kuitenkin ohjasi tytön pian takaisin röyhelölaatikolle.
Monet tytöt pitävät aidosti pinkistä, röyhelöistä ja nukke- ja kotileikeistä. Eivät kuitenkaan kaikki. Olisi hienoa, että me vanhempina emme itseni lailla tuntisi painetta ja tarvetta ohjailla lasta hänen sukupuolensa vallitsevaan normiin. Tämä kaikki lähti liikkeelle pinkistä piposta, mutta uskon asian olevan isossa mittakaavassa kysymys tasa-arvosta ja mahdollisesti haitallisten stereotypioiden poistamisesta.
Jos tyttöni jatkossa haluaa kaupasta itse sen pinkin pipon, niin sillä hyvä. Kunhan olen ensin kertonut hänelle, että hän saa hyvillä mielin valita minkä tahansa värin, myös sen sinisen. Ja kyllä, sinusta voi tulla vaikka astronautti.
*pahamaineinen pinkki pipo kuvassa keskellä. Ollut paljon käytössä, sattui kaikesta huolimatta olemaan aika kiva pipo :)
