Vuosi 2015 pelastettu

Eilen perhettämme kohtasi tragedia, jonka sattumista olen peläten uumoillut. Pitkäaikainen perheenjäsenemme, Unipupuna tunnettu lupsakka pitkäkorva, raportoitiin kadonneeksi klo 20.50. Viimeinen muistikuva hänestä oli päiväkodilta lähdettäessä, jonka jälkeen todistajien muistikuvat ovat hämäriä.

Ensin käänsimme kotimme ympäri, tuloksetta. Tarkistimme vaunuvaraston, turhaan. Lapsi itki sydäntäsärkevästi kadonnutta ystäväänsä, jonka yritin sepittää menneen ”lomalle”. Ei mennyt läpi. Mutta enhän voinut pienelle raastavaa totuuttakaan kertoa. Molempien ahdistuksen paisuttua huippuunsa, lapsi nukahti ja minä suuntasin herkässä tilassa tietokoneelle tutkimaan, olisiko mahdollista hankkia korvaajaa. (Niin kuin se nyt ikinä oikeasti korvaisi aitoa alkuperäistä.) Tunnissa sain todeta vetäneeni vesiperän ja saldonani oli vain Etelä-Afrikkalaiseen verkkokauppaan lähetetty aneleva viesti, josko he poikkeustapauksessa voisivat lähettää paketin Suomeen.

Yritin ryhdistäytyä ja ajattelin, että ehkä on hyvä nyt vieroittautua Unipupun turvasta. Mietin myös mahdollisuutta, josko se olisikin jäänyt päiväkodille. Vetäydyin nukkumaan mutta uni ei tullut. Mies saapui synkkätunnelmaiseen kotiin, kello läheni yhtätoista. Ehkä pupu oli kuitenkin pudonnut matkalla huomaamattamme? Pomppasin sängystä ja vedin vaatteet niskaan. Mitä reittiä tulimme kotiin?

Ulkona satoi ja tuuli kun astuin ulos ovesta. Lähdin valmiina tehtävään ylittämään ensimmäistä autotietä kun silmäni osuivat maassa makaavaan pieneen myttyyn. Likaiseen, märkään, yliajettuun myttyyn. Unipupu! Nostin kiireesti pupun käsivarsilleni ja juoksin kotiin.

Se näytti olevan kunnossa mutta kylmissään. Vein sen välittömästi lämpimään kylpyyn ja kuivausrumpuun, jossa sen turkki muuttui taas pehmoiseksi ja lämpimäksi. Aamulla pupun kohtaaminen lapsen kanssa oli silmiä kostuttavan onnellinen.

Syyllisiä Unipupun katoamiseen tullaan tuskin koskaan saamaan selville (vaikka hatarat todisteet viittaavatkin äidin huolimattomuuden suuntaan). Ei myöskään ole varmaa miten pupu koettelemuksestaan ja hylkäämisen tunteistaan toipuu. Aika näyttää sen, mutta toistaiseksi olemme kaikki iloisia hänen kotiinpaluustaan ja voimme hyvillä mielin siirtyä vuoteen 2015!