Lounaalla

Äiti: Nyt syödään, otapa ensin pieni maitohuikka.
Tyttö: (Sohii maitomukin pois mielenosoituksellisesti.)
Äiti: No ei sitten, syödään nyt. Ota haarukka käteen. Hienosti menee, äiti auttaa lusikalla samalla…Mitä sinä nyt meinaat! Ei saa viskoa ruokaa lattialle! Lopeta!
Tyttö: (Katsoo äitiä tuimasti ja tiputtaa kasan raejuustoa.)
Äiti: Syödään nyt nätisti, otapa se maitohuikka.
Tyttö: (Ottaa kulauksen vastahakoisesti, mutta valuttaa maidot suusta ulos.)
Äiti: Hei, joisit nyt kunnolla. Tai ota sitten lisää ruokaa. Äiti auttaa lusikalla.
Tyttö: (Kaivaa ruokaa suustaa, hieroo sitä pöydälle ja tiputtelee lattialle.)
Äiti: Voi tsiisus, lopetetaan nyt sitten tämä ruokailu jos ei enää maistu. Ottaisit nyt vielä sen yhden maitohörpyn.
Tyttö: (Tarttuu mukiin ja tiputtaa sen lattialle niin, että kansi aukeaa ja maidot leviävät lattialle.)
Äiti: Just. Äiti nostaa sut nyt pois pöydästä. Vesipullon saat mukaan. Joisit edes siitä vähän.
Tyttö: (Juoksee vesipullo kädessä telkkarin eteen, ottaa pari kulausta kunnes alkaa valuttamaan vettä suustaan lattialle.)
Äiti: (Laskee kymmeneen ja siivoaa.)

Mitä teidän lounaspöytiin kuuluu? Meillä ne sujuu aika lailla tähän malliin. Tyttömme oli pitkään ruokapöydässä kuin pikku enkeli, söi kiltisti ja siististi. Nyt sitten alkoi tämä. Ja maitoa ei mene nokkamukista alas millään.

Vinkkejä otetaan vastaan.