Hei me soitetaan

Olen käynyt tyttömme kanssa nyt syksyllä muskarissa. Siellä on ollut mukavaa ja lauleskelun ja musiikin tahtiin hytkymisen ohella ollaan saatu tutustua erilaisiin soittimiin. Alle vuoden ikäisen lapsen kanssa ei vielä voi puhua varsinaisesta soittamisesta, mutta tyttö on näyttänyt olevan iloinen erilaista ääntä tuottavista kapineista. Muskarin innoittamana käväisin hakemassa myös kotiin muutamia soittimia. Ostoslistalle pääsivät marakassi, rytmikapulat ja tamburiinimaiset kahvakulkuset. 

soittimet.jpg

Päätin etten tyrkkää kaikkia kerralla tytön eteen, jotta iloa riittää pidempään. Ensimmäisenä annoin marakassin. Sitä tyttö onkin iloissaan helisyttänyt ja ääni on sen verran mukava, että äitikin kuuntelee sitä mielellään. Tosin marakassilla voi myös hakata lattiaa mikä on usein paljon kivempaa kuin pelkkä helisyttäminen. Seuraavaksi ajattelin antaa rytmikapulat. Marakassi-kokemuksen perusteella niitä tullaan todennäköisesti hakkaamaan enemmän lattiaan kuin toisiinsa. Kahvakulkuset säästän viimeiseksi. Niiden kohtalo on varmaankin tulla syödyksi, tyttö kun rakastaa imeskellä ja pureskella kaikkea metallista.

marakassi.jpg

Soittimista on varmasti iloa pitkään kunhan lapsi kasvaa ja päästään pureskelu- ja hakkaamisvaiheen jälkeen kunnolla soittamaan ja laulamaan. Tai sitten käy niin, että musiikki ei ole hänen juttunsa ja soittimet nakataan perimmäiseen nurkkaan pölyttymään. Niin tai näin, mielestäni on kuitenkin hyvä tarjota lapsille erilaisia virikkeitä ja mahdollisuuksia. Katsotaan sitten myöhemmin mihin se oma kiinnostus johtaa.

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe