Helinä-keiju

Olen koko kevään hitaasti ja varmasti yrittänyt päästä taas istahtamaan ompelukoneelle. Kuten aiemmin vinkkasin, olen sentään jotain saanut aikaiseksi, varaslähdön vappuun nimittäin.

Minulla on ollut fiksaatio pukea tyttöni Helinä-keijuksi (onneksi hän itsekin pitää hahmosta), joten kun yhdessä sovittiin, että teen hänelle vapuksi Helinä-asun, niin kipaisin kangaskaupan kautta kotiin ja aloin surruttaa.

Mielessä siinsi kaupan hörhelöitä hillitympi versio, sellainen hieman esikuvalleen uskollisempi. Valitsin vihreää trikoota ja malliksi suunnittelin käytönnöllisen hameen sekä t-paidan. Paitaan tein alkuperäisestä topista poiketen lyhyet hihat (koska suomen ilmasto) ja hameeseen lehtimäisen kuvion helmaan.

Paras osa asua ovat kuitenkin mielestäni tossut, jotka syntyivät yrityksen ja erheen kautta. Ne on kasattu huopakankaasta ja samaisesta vihreästä trikoosta. Pampulat kieritin valkoisesta puuvillalangasta. 

Eihän keiju ole mitään ilman siipiään, joten jotain piti myös niiden osalta keksiä. Olimme tehneet useammat versiot pahvista, ja vaikka kuinka olivat kivoja, hajosivat ne aina käytössä pian. Taivuin sitten ostamaan siivet kaupasta, pienet ja söpöt, jotta ovat sitten helpot ottaa mukaan päiväkotiin tai kaverille.

Vaikka kuinka tyttö on rakastanut pukua, niin auta armias kun halusin ottaa kuvia se päällä. Silloin ei auttanut muu kuin vaahtokarkkilahjonta. Olisi kiva kuulla miten muiden lapset suhtautuvat kuvattavana olemiseen. Meillä kyllä kaikki synttärikuvaukset ynnä muut on täytynyt mennä palkinnonkiilto silmissä. Onneksi näitä suunniteltuja sessioita on kuitenkin aika harvoin ja hyvä mieli niistä on jäänyt sekä kuvaajalle että kohteelle.

Sunnuntaina oven takana saattaakin kolkutella jotain ihan muita kuin keijuja. Yleensä meillekin muutama noita eksyy vitsoineen, kieltämättä koti kaipaisi vähän pääsiäiskoristeita.

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!