Iloa ja ensiaskelia

Kohta se lähtee, tyttömme on nyt viikon sisään alkanut seisomaan hieman ilman tukea ja ottamaan muutamia  askelia ♥

7kk iässä tyttö pynkesi itsensä ylös tukea vasten ja on lähes siitä lähtien kävellyt (nykyään voisi sanoa jo juosta) tukia pitkin tai käsistä pidettäessä.  Tuntui että tytöllä ei ollut mitään kiinnostusta edes yrittää irrottaa käsiä. Piti vain päästä lujaa eteenpäin siirtyen tukipisteeltä toiselle. Nyt hieman alle 11kk iässä hän on alkanut seistä tuetta ja kävelee muutamia askelia ”matkaan lähetettäessä”. Itse hän ei vielä tyhjiltään seisomaan nouse. Luulen, että vasta sen tapahtuessa lähtee kävelykin kunnolla vauhtiin.

Jokaisen kehitysvaiheen kohdalla sitä aina havahtuu siihen, miten nopeasti aika on mennyt. Vauvani ei ole enää vauva. Kohta hän jo juttelee minulle ja osaa kertoa kun joku harmittaa tai ilostuttaa. Tämänhetkinen vaihe lapsen elämässä tuntuu ihanalta. Uutta opitaan lähes joka päivä ja lapsi on hyväntuulinen hymytyttö. Totta kai päiviin kuuluu myös hermostumisia kun lapsi kitisee ja kiipeää syöttötuolista kymmenettä kertaa pöydälle tai menee toistuvista ei-käskyistä huolimatta kiellettyihin paikkoihin. Mutta yleisfiilis on mainio.Vauva-ajan haasteellisuus ja pitkät iltaitkut on takana päin. Oli pienen nyytin sylissä pitäminen toki ihanaa ja ihmeellistä, mutta täytyy sanoa, että nautin suunnattomasti enemmän siitä kun lapselta saa nyt vastakaikua ja häntä on oppinut ymmärtämään. Tiedän kyllä, että suurella todennäköisyydellä kohta edessä on taaperoajan haasteita uhmineen, mutta yritän nyt pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä kun kaikki tuntuu sujuvan hyvin.