Loppuja ja alkuja

Opiskelija, kotiäiti, työssäkäyvä?

Opiskelijan voi tällä haavaa viivata yli, sillä päätin parin vuoden hiljaiselon jälkeen vihdoin laittaa yliopiston tutkintotodistushakemuksen menemään. Olin roikkunut mukana käytännössä sen takia, etten nähnyt järkeä valmistua siinä vaiheessa kun olin raskaana. Ajattelin myös ehkä haluavani vielä opiskella lisää. Nyt tiedän etten halua, yliopistossa siis. Tässä sitä ollaan, todistus kourassa.

Tyttömme on jo yli vuoden, alanko nyt sitten kohta etsiä töitä? Suurimman osan ajasta tuntuu, että olisi kiva olla kotona vielä pitkään. Huonoina päivinä taas kaipaan pois tekemään jotain aivan muuta. Ihanne olisi osa-aikatyö, mutta sellaiset ovat täällä Suomessa kiven alla. Tai voisihan sitä opiskella jotain aivan muuta.

Olen onnekas, että voin vielä valita kodin ja työn väliltä. Silti kuitenkin tuntuu, että teki niin tai näin, saa tuntea huonoa omatuntoa ja arvostelua.

Miten sitä oppisi olemaan välittämättä ympäristön paineista ja mielipiteistä ja elämään juuri niin kuin hyvältä tuntuu? Kunhan nyt ensin keksisi mikä tuntuisi itsestä hyvältä.