Siinä ne tossut odottavat.

Täysipäiväinen aikani kotona tytön kanssa lähenee loppuaan ja minun on aika astua vähitellen takaisin työelämään. Olen päässyt mukaan muutamiin kivoihin juttuihin, joista kerron lisää myöhemmin. Tytölle muutos puolestaan tarkoittaa tossujen pakkaamista reppuun ja päiväkotitaipaleen aloitusta. Onneksemme hoitoajaksi riittävät vain aamupäivät.

On ollut hetkiä, jolloin olen malttamattomana odottanut tytön hoidon alkua. Vihdoinkin omia aikuisten juttuja. Nyt kun muutoksen hetki on ovella, harmittelen miten pieni hän vielä on ja suren meidän yhteisten leppoisten aamupäivien loppumista. Uskon kuitenkin, että muutos on hyväksi ja toivon, että päiväkodista tulee tytölle mieluisa paikka.

Blogin nimeen en aio kajota. Vaikka päiviimme tulee nyt muutakin tekemistä, ollaan me silti yhdessä niin kuin ennenkin. Juostaan ja riehutaan, istutaan majassa peiton alla. Meidän omassa kuplassa. Rakas.