Minusta ei olisi omakotitaloasujaksi. Kerrostaloasunnossakin (tosin aika isossa) tuntuu olevan aina jokin homma mikä pitäisi hoitaa. Pientä korjausta siellä ja täällä. Tosin vikaa on myös siinä, että haalin itselleni tahallani koko ajan uusia projekteja ja löydän vikaa sieltäkin missä sitä ei ole.

Parvekkeen pöytämme oli viimeisin huoltokohteeni. Ostimme aikoinaan pöydän parvekkeelle mittojen mukaan, sillä tarvitsimme normaalia kapeamman pöydän. Ihastuin tähän pöytään, enkä suonut hirveän suuria ajatuksia sen materiaalille (puuta viilupinnalla) sillä parvekkeemme on lasitettu. Noh, ajan kanssa on kuitenkin käynyt niin, että auringon ja kosteuden seurauksena pöydän viilut alkoivat irvistellä. Aika pitkään jaksoin sitä katsella ja yrittää liimata viiluja kiinni, mutta eihän se onnistunut kunnolla. Siispä revin vihdoin viilut irti pöydän sivuista ja maalasin ne mustaksi. Pöydän päällinen on onneksi pysynyt aika hyvänä. Ostinpa siis vähän lisää aikaa rakkaalle raihnaiselle järkäleelle.

Parvekkeen pöytä sai myös uuden liinan. Tilasin siihen Pappelinan muovisen kaitaliinan, on muuten todella kätevä parvekkeella. Tolix-tuolit ovat silmäteräni, enkä koskaan lakkaa hekumoimasta miten passeli ostos ne olivat pöydän kaveriksi. Eipä tuonne kovin isot tuolit olisi mahtuneetkaan. Täydelliset meille siis.

Minulla on ihan oudosti alkanut parvekkeensisustusvimma vasta nyt loppukesästä. Mies toppuuttelee parhaansa mukaan, että eihän siellä parveekkeella enää edes olla kauaa. Ja että mieli voi muuttua taas ensi kevääseen mennessä. Mutta minkäs teet kun inspiraatio iskee ja on pakko puuhastella jotain.