Ensi maanantaina alkavaan keittiö- ja lattiaremonttiin on täällä valmistauduttu pakkaamisella, kantamisella, listojen repimisellä ja huolehtimisella. Saunomiset jäävät väliin parilta viikolta, sillä kaikki hyvät piilot pitää käyttää tavaran jemmaamiseen ja lauteet ovat oiva paikka niille herkimmille tavaroille. Onneksi sentään meillä on iso parveke, mihin saamme kannettua suuret huonekalut, eikä kaikkea tarvitse kuljettaa portaita yläkertaan. Siinä iso huokauksen paikka.

Toinen huokaus pääsi eilen kun sain postista keittiön riippuvalaisimet kotiin. Ja ne ovat hienot. Lamput ovat Specimen Editions -merkkiset ja varjostin on valettua betonia. Vähän jännittää sopivatko kaavailtuun paikkaan luontevasti. Toivotaan. Otin näiden kohdalla pienen riskin, mutta onneksi mikään ei ole koskaan peruuttamatonta.

Lisämausteen alkavaan viikonloppuun (jolloi pitäisi vielä mm. repiä olohuoneen parkettia irti) tuo ensimmäinen remonttitapaturmani. Eilen ottaessamme vastaan 60 kiloa Gyproc-levyjä, kaatui levypino päälleni ja jalkani vääntyi alle. Auts! Linkaten siis mennään, mutta sisulla eteenpäin. Toivottavasti se tästä tokenee ilman lääkärireissua.

Ihanaa, ihanaa, vihdoin päästä työn touhuun!

BTW! Tässä pidellessäni jalkaa kylmänä ja koholla olen tapittanut Netflixistä uutta Narcos-sarjaa, joka kertooo Kolumbian ja Pablo Escobarin tarinan. Aika koukuttava ja ravisteleva sarja, kannattaa siis kurkata.