Kenkien pelastus

Välillä oikein huvittaa miten huima voima blogit ovat. Tunnettujen bloggaajien esittelemät tai hankkimat tuotteet leviävät blogista toiseen kulovalkean tavoin ja myydään usein nopeasti loppuun kaupoista. Näin kävi esimerkiksi Char and the city -blogin Charin kerrottua hankkineensa hyviä läpinäkyviä kenkälaatikoita Clas Ohlsonilta (saatuaan vinkin lukijaltaan). En tiedä oliko Tampereen liikkeessä laatikoita ollenkaan, mutta ainakaan niitä ei sieltä Charin postauksen jälkeen löytynyt ja verkkokauppa alkoi myös pian kumista tyhjyyttään. Suomessa ilmeisesti vallitsi todellinen kenkiensäilytyskriisi.

Asia on minulla hyvin muistissa, koska samaisen kriisin vallassa olin itse hakemassa ratkaisua vaatekaappini kenkäsäilytykseen. Kengät olivat kaapissa irrallaan ja paksun pölyn peitossa. Olin etsinyt läpinäkyviä hyviä laatikoita ja kun en ehtinyt iskeä näppejä Clas Ohlsonin versioihin, lähdin etsimään netistä vastaavia.

Suomalaisista kaupoista ei tuntunut löytyvän toivomaani mallia mutta brittikaupat eivät pettäneet taaskaan. Sopivat yksilöt löytyivät The Shoe Lounge -nimisestä paikasta. Hassua kaupassa oli se, että he eivät joidenkin postikulu-/painorajoitusasioiden takia postita Suomeen kuin max 10 kappaleen paketteja per tilaus. Tilaamissani laatikoissa oli kuitenkin erinomaista se, että kengät saa vedettyä ulos eikä laatikkoa tarvitse avata sen suureemmin. Saattaapa siis lähteä uusi kympin satsi tilaukseen.

Onni onnettomuudessa etten ehtinyt suin päin Clasun blogilaatikoiden kelkkaan. Blogeista saa hyviä vinkkejä mutta pienellä lisätutkimuksella voi kuitenkin löytää jotain itselleen vielä sopivampaa.

kenkalaatikot.jpg

kenkalaatikot_2.jpg

Muoti Sisustus Trendit

Kasvamisesta ja kasvattamisesta

heraaminen.jpg

Päivän poikkeuksetta ihanin hetki on kun tyttö herää unenpöpperöisenä päiväunilta silmiään suloisesti siristellen ja sängyssä möyrien. Meillä ollaan nääs hitaita herääjiä. Silloin tytön haluaa hukuttaa suukkoihin ja hellittelyyn. Temppuilija ruokapöydässä tai rimpuileva kiljukaula pukiessa saattavat puolestaan saada äidin veren kiehumaan sekunneissa. Siinä on hellyydentunteet kaukana.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä millaisen tunnekirjon oma lapsi voi saada aikaan. Ja millaisia uusia puolia lapsi on itsessäni herättänyt, niin hyvässä kuin pahassa.

Olisi niin mukava löytää sellainen zeniläinen tyyneys ja tapoja toimia vaikeissa tilanteissa, koska niitä on varmasti vielä edessä. Lapseni ei ole edes vielä siinä iässä, jossa kiukuttelu ja uhma ovat selkeästi tietoista toimintaa. Olen havahtunut pohtimaan erilaisia kasvatuksellisia asioita ja miten oma toimintani vaikuttaa siihen, millaisia malleja lapseni elämäänsä saa.  Miten suhtautua lapsen tempperamenttiin ja kiukkuun, saati omaansa?

Vauva-aika oli siinä mielessä helppoa, ettei tarvinnut vielä miettiä mitään kasvatusasioita. Siinä se oli ja möllötti, nukkui ja söi. Kannettiin jos itki ja viihdytettiin lauluilla ja ilmeillä. Yhtäkkiä ollaankin siinä vaiheessa, että pitää miettiä rajoja ja rakkautta. Sanotaan, että kyllä se maalaisjärki kertoo miten toimia. Itsestäni kuitenkin tuntuu, että olen vähän vierailla vesillä ja pitäisi pysähtyä miettimään omaa rooliaan kasvattajana.

Millainen suhtautuminen teillä on kasvatukseen ja erityisesti lasten kiukkuun ja uhmaan? Onko tullut luettua oppaita?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli