Aamu-/yömaidot sänkyyn nimittäin. Tyttömme on tähän asti saanut aamumaidon tuttipullolla kuuden hujakoilla. Maidon jälkeen on uni maittanut vielä pari tuntia. Systeemi toimi ihan hyvin, kunnes tyttö alkoi aikaistaa maitoitkuaan, parhaimmillaan jo kello neljään. Aamulla myös alettiin heräillä aimmin.

Siispä se on loppu nyt, näin päätti äiti. Maito on tuntunut olevan tytölle vain totuttu tapa (maitoa on enää mennyt usein alle desi), josta haluan nyt eroon. Paras neuvo minkä asiaan sain, oli pysyä tiukkana. Kun asia on päätetty, niin siitä sitten pidetään kiinni eikä luovuteta.

Tällä asenteella kävin eilen nukkumaan hieman jännittyneissä tunnelmissa. Puoli viiden aikaan havahduin vaativaan itkuun. Menin rauhoittelemaan tyttöä ja tarjosin vettä. Sanoin, että maitoa ei nyt tipu, voidaan siis käydä takaisin nukkumaan. Tyttö protestoi itkukiukulla, heitteli tuttia ja unipupuaan ja näytti surkeinta naamaa mitä sai aikaiseksi.  Koitin lähteä huoneesta pois, mutta itku vaan koveni. Palasin takaisin peiton ja tyynyn kanssa, jotka asettelin matolle. Siinä sitten pötköttelin ja puhelin hiljaa tytölle, joka pian rauhoittuikin. Makoilimme hereillä jonkin aikaa, välillä toisen hieman nuristessa. Uni alkoi vihdoin tulla, kun episodia oli kestänyt reilun tunnin. Silloin siirryin takaisin omaan sänkyyni. Kuuden maissa tyttö heräsi pieneen itkuun, mutta nukahti uudelleen kun annoin tutin ja vedin unilaulun soimaan. Ylös nousimme vasta kahdeksalta.

Yö meni kyllä paremmin mitä osasin odottaa. Vähän on sellainen varovainen voittajafiilis. Nyt vain toivon, että ensi yönä tapahtuisi lisää edistystä ja kohta maidon vaadinta olisi historiaa.