Minusta on ihana mennä nukkumaan. Jännää, että lapset eivät usein ajattele samoin. Joskus unta vastaan taistellaan viimeisiin voimiin saakka. Tämän tietää jokainen vanhempi, jonka vauva/lapsi on joskus jouduttu saattelemaan nukkumatin maille useiden tuntien uurastuksella. Onneksi tyttömme on nyt vauva-ajan vaikeuksien jälkeen melko pitkään jo mennyt unille ilman suurempia nukuttamisia. Joskus nukahdetaan suoraan sänkyyn laitettaessa, mutta usein käydään ensin läpi tutut rituaalit.

1. Ynistään ja möyritään hetki makuullaan
2. Noustaan seisomaan ja ihmettelemään, miksi minut tänne yksin jätettiin.
3. Viskataan unipupu pois sängystä
4. Viskataan tutti pois sängystä
5. Odotetaan muutama sekuntti, jonka jälkeen pärähdetään protestoivaan itkuun; tulkaa nyt joku antamaan se pupu ja tutti takaisin.
6. Äiti tai isä tulee antamaan pupun ja tutin ja kellistää takaisin sänkyyn.
7. Toistetaan kohdat 1-6 muutaman kerran kunnes nukkumatti tulee ja hyydytään sänkyyn johonkin mahdollisimman outoon asentoon.

Kuvat on päiväunilta herättäessä, sillä illalla kameran mukaan ottaminen kuvioihin olisi todennäköisesti lisännyt vaiheiden 1-6 toistumista eksponentiaalisesti.

Mitenkäs teillä muilla, onko nukkumatti tervetullut vieras?