Synttäreistä ja surffailusta

Tyttömme 1-vuotispäivä alkaa lähestyä ja siihen liittyvät järjestelyt ovat alkaneet pyöriä mielessä. Vaikka meille on tulossa pienet juhlat perheen kesken, haluan kuitenkin vähän panostaa ja olen pyöritellyt erilaisia ideoita tarjoilusta ja koristelusta. Googlettelun lomassa päädyin lueskelemaan erästä vauvafoorumia, jossa keskusteltiin lasten 1-vuotissynttäreistä. Virhe.

Mikä siinä on, että vaikka tietää tasan tarkkaan, että lähes poikkeuksetta vauvafoorumeita lukiessa saa vain pahan mielen ja megalomaanisen ärsytyksen, sinne eksyy toistuvasti ”vahingossa”? Syytän masokistiluonnettani. Joka tapauksessa, keskustelu kävi siis vilkkaana synttäreistä ja keskustelu kääntyi siihen, ketä juhliin kutsutaan. Eräs kirjoittaja erehtyi mainitsemaan, että hänen poikansa synttäreille tulee vain isovanhemmat ja muut lähisukulaiset. Eiköhän tästä nyt sitten lähtenyt mylly käyntiin. Siis mitä, eikö teidän synttäreille tule yhtään lapsia? Eikö teidän lapsella ole kavereita? Kamalaa, hirveää!

Seurauksena sanasota puolin ja toisin. En pysty käsittämään miten pienimmistäkin asioista halutaan arvostella toisia. Ikävä sanoa, mutta äidit ovat tässä mestareita. No, meillä tullaan joka tapauksessa juhlimaan ilman muita lapsia. Miksi? Koska meidän lähisuvussa ei nyt satu olemaan muita lapsia, emmekä pidä niin isoja juhlia, että lähtisimme kutsumaan ystäviämme ja heidän lapsiaan.

Pyydän jo etukäteen anteeksi lapselleni tästä aiheutuvia mahdollisia traumoja.

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Iloa ja ensiaskelia

pa282111.jpg

Kohta se lähtee, tyttömme on nyt viikon sisään alkanut seisomaan hieman ilman tukea ja ottamaan muutamia  askelia ♥

7kk iässä tyttö pynkesi itsensä ylös tukea vasten ja on lähes siitä lähtien kävellyt (nykyään voisi sanoa jo juosta) tukia pitkin tai käsistä pidettäessä.  Tuntui että tytöllä ei ollut mitään kiinnostusta edes yrittää irrottaa käsiä. Piti vain päästä lujaa eteenpäin siirtyen tukipisteeltä toiselle. Nyt hieman alle 11kk iässä hän on alkanut seistä tuetta ja kävelee muutamia askelia ”matkaan lähetettäessä”. Itse hän ei vielä tyhjiltään seisomaan nouse. Luulen, että vasta sen tapahtuessa lähtee kävelykin kunnolla vauhtiin.

Jokaisen kehitysvaiheen kohdalla sitä aina havahtuu siihen, miten nopeasti aika on mennyt. Vauvani ei ole enää vauva. Kohta hän jo juttelee minulle ja osaa kertoa kun joku harmittaa tai ilostuttaa. Tämänhetkinen vaihe lapsen elämässä tuntuu ihanalta. Uutta opitaan lähes joka päivä ja lapsi on hyväntuulinen hymytyttö. Totta kai päiviin kuuluu myös hermostumisia kun lapsi kitisee ja kiipeää syöttötuolista kymmenettä kertaa pöydälle tai menee toistuvista ei-käskyistä huolimatta kiellettyihin paikkoihin. Mutta yleisfiilis on mainio.Vauva-ajan haasteellisuus ja pitkät iltaitkut on takana päin. Oli pienen nyytin sylissä pitäminen toki ihanaa ja ihmeellistä, mutta täytyy sanoa, että nautin suunnattomasti enemmän siitä kun lapselta saa nyt vastakaikua ja häntä on oppinut ymmärtämään. Tiedän kyllä, että suurella todennäköisyydellä kohta edessä on taaperoajan haasteita uhmineen, mutta yritän nyt pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä kun kaikki tuntuu sujuvan hyvin.

 

Suhteet Ystävät ja perhe