Jos tulisitte nyt yllätysvisiitille kotiimme,  osuisi silmiinne todennäköisesti silppukasa jos toinen. Kuuma juttu puuhailurintamalla ovat meillä nimittäin pitkään olleet sakset. Nuo nerokkaat yksinkertaiset, halvat ja kehittävät kapineet, jotka tarjoavat lapselle mielekästä puuhaa ja vanhemmille kasvavaa sekasotkun sietokykyä.

Välillä tuntuu uskomattomalta, miten paljon leikkaaminen jaksaa kiinnostaa tyttöämme. Hän on aika pitkään harjoitellut saksien käyttöä, ja osaakin jo leikata niillä taitavasti ja turvallisesti ilman pelkoa hölmöilyistä. Jopa niin hyvin, että hänet uskaltaa jättää yksin tylppäpäisten lastensaksien kanssa huoneeseensa. Tai yläkerran aulaan, joka viikonloppuna muistutti kokonaisen kerhoryhmän askartelupajaa. Ja silppuja oli turha yrittää siivota, koska homma vaan jatkui ja jatkui pitkin päivää. Siksi kannattaakin sopia tietty paikka tai alue askartelulle, mikä saa sitten suosiolla olla sotkussa, ilman että koko talo peittyy pieniin palasiin.

Onneksi silppuamisesta ollaan kuitenki siirrytty jo ihan kunnon harkittuun leikkaamiseen. Usein meillä väritetään kuvia ja sitten leikataan ne irti. Ja onpahan tyttö askarrellut oma-aloitteisesti kummituksiakin. Ja niin, se teippi. Vielä kun heitätte teipin mukaan niin homma lähtee aivan lapasesta. Mutta hauskaa on, ja se on pääasia.

Tehkää siis itsellenne ja lapsellenne palvelus. Ostakaa hänelle sakset ja rohkaiskaa niiden käyttöön. Siitä hyötyvät kaikki. Kunhan sotkusta ei oteta stressiä ja jäljet siivotaan yhdessä.