Kuvia, kuvia ja lisää kuvia. Tietokoneen uumenissa sadoittain, jopa tuhansittain. Tuttu tunne varmaan monelle.

Itse olen digiajan alusta asti pitänyt tapana tilata paperikuvia parhaista otoksista kansioiden väliin. Jotenkin niitä tulee katsottua helpommin sieltä kuin koneelta. Minusta on kivaa, kun on mitä koskettaa. Jotain fyysistä ja konkreettista. Tietohallintoa ja arkistointia opiskelleena minulla on myös tarve saada elämääni dokumentoitua muutenkin kuin digitaaliseen muotoon. Varmuuskopioiden varmuuskopioita ja niin edelleen.

Tytön syntymän jälkeen päätin, että kerään kansiin hänen elämäänsä kuvin ja tekstein. Ensimmäisen vuoden sain dokumentoitua melko helposti, mutta sitten asia unohtui ja nyt olen auttamatta jäljessä. Pidin yksi päivä kunnon valokuvasulkeiset enkä silti parissa tunnissa päässyt kuin lähelle 2-vuotispäivää. Hidasta hommaa, mutta silti niin kivaa.

Miten on, vieläkö te pidätte valokuva-albumeita, vai ovatko ne jo kuolevaa kansanperintöä?