Ompeluinto iski taas nopeammin kuin luulinkaan. Homma lähti tällä kertaa liikkeelle tilanteesta, jossa rakas enkelimme oli huomaamattamme piirrellyt kuulakärkikynällä lakanan täyteen abstrakteja taideteoksia. Kun olin pienen ripityksen jälkeen heittämässä lakanaa roskapönttöön, tajusin, että miksi en ompelisi siitä jotain. Olihan puhdasta kohtaa paljon jäljellä. Ajatus hempeästä mekosta tai tunikasta tuli heti mieleeni ja ei kun ompelemaan.

Röyhelöt näyttäisivät olevan nyt pinnalla pysyvä teema. Malli on yksinkertainen, helma on tehty rypyttämällä kaistale huoliteltua kangasta, jonka jälkeen se on ommeltu kiinni. Pääntien ja hihanaukot viimeistelin kanttinauhalla, jota sattui olemaan kaapissa ja niskan puolella on halkio ja nappi helpottamassa pukemista. Pehmeäksi kulunut puuvillasatiini oli omiaan tähän malliin.

Tämä lasten vaatteiden ompelu vie kyllä helposti mukanaan. Niiiiin paljon mukavampaa kuin itselleen ompelu. Omissa vaatteissa istuvuus on välillä vaikea saavuttaa ja olen usein turhankin kriittinen lopputuloksesta. Lasten vaatteet ovat paljon simppelimpiä ja rennompia työstettäviä. Ja harvoin asiakas valittaa.