Jäikö perunoita yli päivälliseltä?

P6064029.jpg

Meillä jäi. Ja kerrankin ajattelin, että en heitä niitä pois vaan keksin niille jatkokäyttöä.

Ruokahävikki on asia, joka puhuttaa vähän väliä, enkä yhtään ihmettele. Biojätteen määrä meillä kolmihenkisellä perheellä on valtava ja aivan liian usein joudun heittämään vanhaksi mennyttä ruokaa pois. Vaikka ruokien loput menevätkin lähes aina pakastimeen, jätettä syntyy kuin huomaamatta. Kuivanut leipä, nahistuneet porkkanat tai epähuomiossa syömättä jäänyt jugurtti. Parannettavaa olisi niin ostokäyttäytymisessä kuin jääkaapin järjestelyssä, mutta suurin tarve olisi asennemuutokselle.

Mutta, siis takaisin niihin perunoihin. Mieleni alkoi tehdä tuoretta leipää, joten netin ihmeellisestä maailmasta kasasin kokoon seuraavanlaisen rieska-ohjeen, ja aika maukkaita tuli:

keitettyjä perunoita
2 dl maitoa
3-4 dl jauhoja (esimerkiksi vehnä- ja grahamjauhoa)
ripaus leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl öljyä

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi massaksi. Käytä jauhoja sen mukaan, kuinka paljon perunoita on. Taikina voi jäädä vähän löysäksi. Painele taikinasta pellille litteitä pyöreitä leipäsiä. Paista noin 20 min 220 asteisessa uunissa (tai kunnes pinta ruskettuu).

Koti Ruoka ja juoma DIY

Eilen

rauhis1.jpg

rauhis2.jpg

rauhis3.jpg

Eilen oli aamupäivällä täysin sininen taivas. Työ ja huvi yhdistyivät, kun piipahdimme Rauhaniemessa pienen kuvaussession merkeissä. Samalla tuli napattua kuva uusista kynsistä, vaalenapunaisella jatketaan. Itse ristin nämä hattarakynsiksi, väri oikein hohtaa tietyssä valossa. Jännä juttu tuo omalta mukavuusalueelta poistuminen. Kun sen aloittaa, tuntuu vanhaan palaaminen yllättäen vaikealta. Uuden kokeilu onkin ihan mukavaa.

Sitä soisin myös naapurin lokkiperheille. Joka vuosi lokit rakentavat pesänsä saman talon katolle ja piippuihin. Ja joka vuosi pienet palleroiset poikaset tekevät vaarallisia matkojaan harjakatolta alas ränneihin, joissa toivovat pysyvänsä niin kauan kunnes siivet kantavat.

Useimmat eivät pysy. Nyt oli taas jo yksi pudonnut surmaansa jalkakäytävälle, hyvä jos edes yksi poikanen selviää syksyyn.

Lokit eivät ole suosikkilintujani, enkä suoranaisesti ole pahoillani jos niiden määrä vähenee, mutta ei se mukavaa ole katsella vuodesta toiseen samaa murhenäytelmää.

Melankolisista lopputunnelmista huolimatta, mukavaa viikonloppua kaikille ja toivotaan lisää niitä sinisiä taivaita!

Kauneus Oma elämä Meikki Työ