Kuplassa

24.1.2014 amal

Kevättalvea ja kuvakulmia

Nyt olemme saaneet nauttia kirkkaasta (ja kylmästä) kevättalvesta. Kotiin tulviva valo sai aikaan inspiraation siivota loputkin paikalleen jymähtäneet jouluisat tekstiilit pois ja päivittää sohvatyynyt raikkaampiin versioihin.

Kuvatessa sitä on aina tietoinen rajaamisesta ja sen merkityksestä. Voimme vain kuvitella mitä katsomiemme kuvien ympärillä samaan aikaan tapahtuu. Hauskan esimerkin sain uudesta tyynykasasta sohvalla. Sisustukselliset kuvat ovat kauniita rajattuja yksityiskohtia, mutta laajemmin katsottaessa…

…paljastuu jotain aivan muuta. Tässä tapauksessa tytön maja, joka syntyy kätevästi sohvan kulmaan tyynyjen ja viltin avulla. Maja osataan aika hyvin rakentaa jo itse ja mukaan pitää tietysti saada aina eläimiä. Iltaisin myös taskulamppu.

Ulkona on juuri nyt äärettömän kaunista ja harmittaa että minulla on ollut harvoin kamera mukana. Mukavuudenhaluisena tuskin viitsisin paljoa kuvata vaikka mukana olisikin, sillä näillä pakkasilla näpit jäätyvät melko nopeasti. Muutaman otoksen kotikulmilta nappasin tänään nopeasti kännykällä. Koski näyttää päivisin aivan upealta höyrytessään ja houkutteleekin paikalle paljon kuvaajia. Äh, kai sitä pitäisi itsekin vain jäädyttää ne näpit suosiolla. Sen verran hienoja maisemia olisi tarjolla.

Avainsanat: Koti, olohuone, sisustaminen

Hyvinvointi Sisustus Mieli

22.1.2014 amal

Tuttikuulumiset

Ajattelin nyt kirjoittaa niille, joita lapset ja tuttiasiat kiinnostavat, miten meillä on mennyt tutista luopumisen jälkeen. Lapsettomat, klikatkaa vapaasti pois jos siltä tuntuu, muita aiheita tulossa kyllä myös 🙂

Tyttömme on nyt 2v 1kk ja meillä siis luovuttiin tutista noin kolme viikkoa sitten. Tuttia oli käytetty vain unituttina nukkuma-aikoina. Luopumisen tuskaa yritimme lieventää mukavalla tarinalla. Keräsimme tutit illalla yhdessä koriin ja kori vietiin parvekkeelle. Kerroimme että oravavauvat tulevat hakemaan tutit. Hetken päästä sitten kävimme ihmettelemässä tyhjää koria. Tyttö otti asian siinä hetkessä hyvin, mutta sänkyyn mentäessä lohduton itku tuttien perään alkoi. Rauhoittelua ja keskustelua kesti tunnin verran, jonka jälkeen tyttö nukkui yön hyvin muutamalla pienellä itkuhavahtumisella, joihin kyllä nukahdettiin saman tien. Hyvin siis meni.

Seuraavina iltoina sama toistui muutaman päivän ajan, mutta sen jälkeen tyttö ei enää itkenyt tuttien perään, vaan oli selkeästi vain rauhaton nukahtamaan. Ihan ymmärrettävää, tutti kun oli toiminut hyvänä rauhoittimena. Tästä seurasi se, että iltamme alkoivat venyä ja nukahtaminen siirtyi myöhemmäksi.

Nyt tutit tulevat enää esille tytön satunnaisissa huomautuksissa hänen kertoessaan niiden olevan pikkuoravilla. Nukkumaan meno sujuu kohtuuhyvin, kunhan tyttö on tarpeeksi väsynyt. Usein sängystä ravataan jatkuvasti pois ja joudumme istumaan hänen vierellään hetken, mitä ennen emme koskaan tehneet. Toimia rauhoittimena tutin sijaan. Ehkä tästä päästään jatkossa pikkuhiljaa taas eroon, saa nähdä.

Kaikenkaikkiaan homma sujui ehkä yllättävän hyvin. Miinuksena nukkumaanmenon viivästyminen ja se, että rauhoittuminen vaatii nyt enemmän työtä. Mitään neuvoja en juurikaan muille osaa antaa, tärkeintä on varmaan vaan pysyä päätöksessä kerralla, kun tutista luopuminen on ajankohtaista.

Jos teillä on asiasta ajankohtaisia kokemuksia, olisi mukava kuulla. Ja tsemppiä muille asian kanssa painiskeleville!

Kuva / Kamil Porembiński Flickr, Attribution-Noncommercial-Share Alike 2.0 license

Suhteet Ystävät ja perhe Hyvä olo Mieli