Kun toissaviikolla purin tytön pinnasängystä laitaa ja asensin tilalle matalan turvalaidan, oli minulla mahtava apuri. Pieni tyttö joka oli täysin haltioitunut ruuveista ja ruuvimeisseleistä. Ja kappas, otteetkin olivat ihan oikeat. Yllä olevassa kuvassa puolestaan on meneillään usein toistuva keinunorsun ruuvien tutkinta. Näppärät sormet jaksavat aina olla kiinnostuneita pyörittelemään niitä. Selkeästi äitiinsä tullut.

Itse en koskaan ole ollut avuton kodin töissä, etenkään niissä, jotka perinteisesti mielletään jostain syystä miesten töiksi. Jos meidän talossa pitää remontoida, niin useimmiten se olen minä joka telaan tai poraan tarttuu. Tunnistan kulmahiomakoneen ja jiirisahan, osaan asentaa televisiot ja digiboxit ja vaihtaa auton renkaat. Kiitän tästä paljon rakentamistaitoista insinööri-isääni, jonka mukana häärin kodin projekteissa.

Toivottavasti onnistun siirtämään tytölleni kasvatuksessa saman halun omatoimisuuteen ja itse tekemiseen sekä hämärtämään rajaa miesten ja naisten töiden välillä.

Vielä kun saisi tuon miehen silittämään ja pesemään pyykkiä.