Paluu todellisuuteen

Viikon loma Lanzarotella Playa Blancassa hurahti kuin ohimennen. Viimeisellä hotelliaamiaisella lauantaina läpikäydyt kammottavat uutiset heittivät kertaheitolla tajunnan realiteetteihin höttöisen lomakuplan jälkeen. Kotimatka sujui hyvin, mutta tunnelmat olivat haikeammat kuin kuvittelimme. Suru Pariisin ja maailman puolesta jäi pienenä möykkynä rintaan, mutta elämä jatkuu taas arjen parissa. Niin se vaan menee.

Matkamme sujui kaikin puolin hyvin. Mitä nyt yksi oksennus bussissa tylleröisen toimesta. Siitäkin selvittiin ja matka jatkui hymyssä suin. Viikko kului altaalla ja rannalla. Muutaman retken kuitenkin ehdimme tekemään. Ensin kävimme kiertoajelulla saaren tuliperäisellä alueella, ja reissuun kuului myös kameliretki. Enpä ollut moista ennen tehnyt, luulen että meidän 4v pelkäsi kaikkein vähiten. Hassuinta oli kun takanani oleva kameli tökki kuonollaan jatkuvasti selkääni ja halusi tehdä hieman liian läheistä tuttavuutta. Siitä tuo hassu kuva, jota yritin ottaa kyydistä käsin.

Toinen retkemme oli Rancho Texas Park, joka oli oikein siisti ja miellyttävä eläintarha pienellä vesipuistolla. Erikoisuus paikassa olivat petolinnut, joiden näytöstä seurasimme pulssit korkealla. Kotkat ja kondorit lennätettiin yleisön päiden yli hiuksia hipoen. Se jos mikä oli jopa vielä kameleitakin pelottavampaa.

Nyt laulaa pyykkikone ja minä yritän saada jotain tolkkua huusholliin ja viikon avaamattomana olleeseen tietokoneeseen.

Kiva olla kotona.