Pelejä (uhmakkaalle) kaksivuotiaalle

Ella F. avautui taannoin uhmaikäisen lapsen ihanuudesta ja keskustelun tasosta. Kuulosti hyvin tutulta, ei se ole helppoa täälläkään aina. Lapsi tuntuu juuri nyt olevan erittäin stressaavassa hermoheikossa ja yhteistyökyvyttömässä vaiheessa. Ei on vakiovastaus kaikkeen, mikä johtaa myös usein hämmentävän epäloogisiin tilanteisiin, kuten sellaiseen, jossa lapsi vaatii roskapönttöä tyhjälle rusina-askille, mutta pöntön luona suusta pääsee vain lohduton ”ei, ei, ei”. Pari metriä roskiksen jälkeen seuraa kuitenkin epätoivoinen valitus ”roskis, roskis, roskis”, jolloin kyselyni siitä, että miksi et äsken sitten laittanut sitä roskiin, tuntuvat menevät täysin kuuroille korville. Hyvällä tuurilla tätä kuviota voidaan toistaa monta kierrosta ennen lopullista ratkaisua ja tyytyväisyyden tunnetta.

Ei näitä kyllä aina ymmärrä, ihme porukkaa 🙂

Mutta on näiden lapsiksi kutsuttavien otusten kanssa myös ihan kiva puuhailla kaikenlaista. Kuten pelata! havahduimme siihen, että kohta kaksi ja puolivuotias tylleröhän pystyy jo keskittymään sen verran, että alkeelliset pelit onnistuvat mainiosti. Itsellekin on mukavaa vaihtelua tehdä jotain muuta, kuin leikkiä mielikuvitusleikkejä tai röhnöttää sohvalla, kun ei jaksa enää juosta keittiötä ympäri.

Meillä hyväksi todettuja pelejä ovat lasten UNO-kortit, joilla saa yksinkertaisilla säännöillä (ja kortit näkyvissä) ihan hyviä pelejä aikaan. Toinen uusi tuttavuus on Rapido-peli, jossa keräillään puupalloja hauskoihin bambuputkiin joko nopeuskilpailuna tai muuten vaan. Tämänkin tasoa saa mukavasti vaihdeltua osaamisen mukaan.

Jos teillä on muita hyviä pelivinkkejä, laittakaahan jakoon!