Synttärit ja juhlauupumus

Synttärit on juhlittu ja kivaa oli. Nyt meillä onkin sitten jo iso tyttö ♥ Pikkuneiti oli yhtä hymyä koko päivän ja menoa riitti vaikka muille jakaa. Pakettien avaaminen ei edelleenkään hirveästi kiinnostanut tyttöä, mutta niistä paljastuneet lahjat kylläkin. Kiitos vielä lahjojille! Unohdin juhlahumussa ottaa monia kuvia mitä olisi pitänyt. Illan hämärässä oli kyllä myös sen verran huono valo, että eipä niistä kuvista kummoisia olisi tullut. Varsinkaan meidän ikiliikkujasta, joka tuntui olevan sumeana lähes joka kuvassa. Salama auttaisi asiaa, mutta jotenkin en vaan saa sillä kivoja kuvia aikaiseksi. Tai sitten parempi kamera ja kuvaaja 🙂

Äidin olo on tänään ollut vähän sellainen ”takki tyhjä”. Tiedättekö kun jotain valmistelee ja sitten se onkin ohi. Miettii että mitäs nyt sitten? Noh, tässähän tulee kohta joulu seuraavaksi. Toinen joka on kärsinyt jonkinlaisesta juhlien jälkitilasta on itse sankari, joka on kiukunnut koko tämän päivän tavallista enemmän. Joka asiasta tulee itkut ja mikään ei oikein ole hyvin. Olen huomannut saman ilmiön aiemminkin. Jos ollaan oltu kylässä, niin sitten kotiin tultua ollaankin kiukkuisia, vaikka kylässä olisi ollut huippukivaa.  Onkohan se seurausta siitä, että iskee pieni pettymys ja masennus, kun yhtäkkiä ei olekaan enää niin paljoa viihdyttäjiä tai leikkikaveria joka sekuntti?

Onko ilmiö teille muille tuttu?