Tag: minä

Hidastunut postaustahti sitä on jo enteillyt, juuri nyt on vaikea innostua blogin kirjoittamisesta. Elämässä kyllä tapahtuu, mutta ne asiat ovatkin syöneet intoa ajan käyttämisestä blogiin. Enkä oikein ole edes tiennyt mistä kirjoittaisin. Juuri nyt päällimmäisiä asioita eivät ole sisustus, kauniit kuvat tai muut. Onnelliseksi ovat tehneet muut asiat. Työnteko, perhe ja se että antaa itselleen […]

Moni minut pidempään tunteva tietääkin jo riippuvuudestani Bio Sculpture -kynsiin, jotka minulla ovat olleet jo useamman vuoden ajan ilman taukoja. Säännöllisin väliajoin heittäydyn hulluttelemaan tavanomaisista hillityistä tyyleistä, mutta koska olen pelkuri luonteeltani, kokeiluni jäävät usein tyngiksi. Niin kuin nytkin. Rohkeus ei riittänyt laittamaan kaikkia kynsiä hehkuvan pinkeiksi. Siispä nimettömät saavat nyt erottua joukosta. Ja minä […]

Muutamat viikot ovat menneet hassussa sumussa. Ystäviä, tapaamisia, lomaa, ei velvollisuuksia. Ollaan oltu liikkeessä, mutta jotenkin elämä on silti tuntunut olevan pysähdyksissä. Ollaan oltu tässä ja nyt. Tänään kuitekin alkoi askel arkea kohti. Alkuja, loppuja, uusia asioita ja avoimia mahdollisuuksia. Paluu perusasioiden äärelle. Ja tästäpä mukava aasinsilta niinkin perustavaan asiaan kuin vesi. Tampereen taidekeskus Verkarannassa […]

Aurinkolasit, pari filtteriä, mustaa ja valkoista ja noroviruskin saadaan näyttämään (melkein) hehkeältä. Iskihän se sitten minuunkin. Ja olo on sen mukainen. Trendin kuukauden haaste aurinkolasien kuvaamisesta osui silmiin sängyn pohjalta puhelinta selaillessa. Ja pakkohan sitä on huumoria jostain repiä parin päivän vessamaratonin jälkeen. Joten olkaapa hyvä. Luulenpa että nyt jää tiput, munat ja muut hömpät […]

Ja ihan kirjaimellisestikin. Olen tässä sairastellut flunssaa ja potenut hieman saamattomuuden ja tylsistymisen tunteita, jonka lisäksi päivät ovat olleet ihan kirjaimellisesti harmaita. Sen todistaa miehen yllättäen ottama kuva, jossa sänkyyn vetäytynyt potilas maastoutuu aika kiitettävästi harmaisiin petivaatteisiin. Tykkään harmaasta. Meillä on kotona paljon harmaata. Vaatekaappini pursuaa harmaata. Mutta joku raja nyt sentään. Ei se mieliala […]

Uuden vuoden lupaukset ovat olleet minulle tuntematon tapa, enkä tänäkään vuonna siis tehnyt sellaista. Jotain muutosta olen viime aikoina kuitekin ilmassa havainnut ja toivon, että se tie jatkuu. Nimittäin omalta mukavuusalueelta poistuminen ja piintyneistä tavoista luopuminen. Kuvissa vilahtavat hyvin pinnalliset asiat, mutta ne ovat esimerkkejä pienistä asioista. Kuten vaikka nuo kynnet. Porttiteoria on tällä kertaa […]

Monissa blogeissa on puhuttanut bloggaamisen muuttuminen velvoitteeksi, ahdistukseksi tai pakkopullaksi. Syystä tai toisesta. Toiset kokevat että he ovat kadottaneet itsensä ja tyylinsä, toisille taas aika ei tunnu riittävän ja hiuksia revitään pikkutunneilla miettien, mitä sitä nyt postaisi kun tuntuu, että on vaan pakko. Itselläni olisi aikaa. Mutta tällä hetkellä innostusta valitettavan vähän. Olen ehkä blogissani […]

  Lapsen piirtämistaidot kehittyvät ja 2v 9kk tyllerön syystä tulee usein samalla syväluotaavia (enemmän ja vähemmän todenmukaisia) analyyseja tuotoksien sisällöstä. Otsikon lause sopisi kyllä paremmin äitiin kuin isiin. Viimepäivät ovat olleet melko hektiset, sillä tyttö on sairastanut kotona samalla kuin minulla on ollut kiireisin työrupeama aikoihin. Olen havahtunut iltapäivällä siihen, että yöpaita on vielä päällä […]

Huh mikä viikko, ei mulla muuta. Ehkä ensi viikolla sitten jotain oikeasti fiksua tänne blogiinkin. Kuva / kaibara87 / Foter / Creative Commons Attribution 2.0 Generic (CC BY 2.0)

Pahoittelut kliseisestä aloituksesta, en vaan voinut vastustaa. Nythän on käynyt niin, että työpöytäni viereen muuttivat nuo hassut kapistukset, jotka tuntuvat minusta yhtä vieraalta kuin glitterikuorrutettu leoparditoppi. En ole eläessäni tarvinnut silmälaseja (noh, ihan pienen tovin lapsena kyllä) ja olin jo ajatellut, etten niitä enää tule tarvitsemaankaan. Mutta pitkäaikaisten oireiden perusteella tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että […]