Talven varalle

Lapsuudestani saakka ovat äitini ja mummoni pyörittäneet kesäisin omia pikku tehtaitaan marjojen, mehujen, hillojen ja säilykkeiden parissa. Itse olen toistaiseksi saanut kiitollisuudella nauttia näistä herkuista, joita olen myös kasseittain omaan kotiini kuskannut. Välillä harmittelen, ettei perinne ole tarttunut minuun. Pihattoma minulta puuttuvat marjapensaat ja omenapuut. En myöskään saa lähdettyä marjametsälle, saati sitten keitettyä itse hilloa tai mehua. Kaupungissa sitä vieroittuu luonnosta ja asiat tehdään usein helpoimman kautta (ostetaan valmiina kaupasta).

Yhdellä osa-alueella olen kuitenkin ryhdistäytynyt. Olen nyt muutamana vuotena säilönyt itse suolakurkkuja. Ikäni kotitekoisia suolakurkkuja syöneenä en voi sietää kaupan purkkitavaraa. Itse tehdyt kurkut ovaat rapeampia, makeampia, eivätkä ollenkaan niin etikkaisia. Ja kaiken lisäksi homma on oikeasti äärimmäisen helppoa. Kurkut torilta tai kaupasta ja ohjeet löytyvät vaikka etikkapullon tai säilöntämaustepussin kyljestä. Oma ohjeemme on muunnelma niistä, itselleen hyvän suutuntuman löytää kokeilujen kautta.

Vaikka olen jo tunnustanut itselleni, että mehujen keittäjää minusta tuskin tulee, olen iloinen jos pystyn edes joitain perheemme ruokaperinteitä onnistuneesti jatkamaan. Olkoon se sitten vaikka suolakurkut.