Kardashianien perheestä ja ylimielisyydestä

Vähän repeilin, kun huomasin eilen kirjoituksen Mua lemmitkö vielä, Kustaa -blogin Tiialta The Kardashians -sarjasta ja sen tyypeistä. Olin itse nimittäin luonnostellut postauksen samasta aiheesta lähes valmiiksi. Panttailin vain sen julkaisua, sillä mietin, että onko tää nyt noloa – siis katsella tällaista realitya. Mutta oli huojentavaa kuulla se tärkein: en ole ainoa suht normaaliksi luokiteltava ihminen, joka on tähän sarjaan koukussa. 

Alkuun perustelin Keeping up the with Kardashians -sarjan itselleni katsomista lähinnä sillä, että se on toimiva imetyssarja. Pikkuhiljaa huomasin katsovani jaksoja iltaisin myös ihan omalla ajalla. 

Kim Kardashian on tyyppi, joka on saavuttanut uskomattoman seurapiiriaseman Hollywoodissa lähinnä näyttelemällä (huonosti) itseään. Koko hahmo tuntuu niin överiltä, että olen alkanut pitämään siitä. 

Sarjan katsominen tuntuu myös ristiriitaiselta, sillä mitä vanhemmaksi olen elänyt sitä vähemmän siedän ylimieilistä käytöstä. Ja sanotaanko, että tuota jengiä ei ole ainakaan vaatimattomuudella pilattu. 

Jos esimerkiksi oman lapsen nimen keksiminen tuntui vaikealta, niin Kardashianilta ja tämän puolisolta Kanye Westiltä ei ole omaperäisiä nimi-ideoita puuttunut. Parin 2-vuotias esikoistytär on North West. Kim tosin olisi ensin halunnut hänestä pelkän Northin ilman sukunimeä – vähän niin kuin Madonna.

Joten en ollut kovinkaan yllättynyt kuultuani, että heidän poikansa sai nimekseen Saint, Pyhimys.

Eli yritän tässä kai sanoa, että viihteen nimissä ihmisiltä sietää kaikenmoista. Mutta en mä kyllä tosielämässä varmaan jaksaisi noista kenenkään kanssa kaljalla istua. 

PSSST. Kardashianien10.kausi alkaa muuten AVAlla 4.tammikuuta. Maaliskuussa kanava näyttää Bruce Jennerin sukupuolenvaihdoksesta kertovan dokumenttisarjan.