Hankkisinko au pairin? – Au pairit Australiassa

Au pairit Australiassa -ohjelman jaksot ovat olleet nyt muutaman päivän nähtävillä YLE Areenassa.  Koska edellisen kahden tuotantokauden viihdyttävyys on ollut kiitettävä, niin tämän kauden jaksot piti tsekata hyvissä ajoin. Olemme mieheni kanssa miettineet muutaman kerran vakavamminkin  au pairin hankkimista, joten ohjelma on hyvä läpileikkaus siitä, mitä kaikkea hommassa saattaa tulla vastaan.

Ymmärrän hyvin molempien osapuolien; au pairien ja perheiden odotukset ja oletukset ennen au pair -jakson alkamista. Olisin itsekin varmasti lukion jälkeen lähtenyt mielessäni bilettämään ulkomaille ja ajatellut lastenhoidon hoituvan siinä ohessa. Tässä elämäntilanteessa (kolme lasta ja helvatallinen arkirytmi) odottaisin taas au pairia pelastavaksi enkeliksi arjen keskelle.

Lähes kaikille au pareille työn vaativuus tuntuu kuitenkin tulevan yllätyksenä. Niin olisi varmasti minullekin parikympppisenä käynyt, vaikka olen vahtinut ja valmentanut lapsia ala-asteelta lähtien. Olen aina ollut tunnollinen työntekijä ja mulla on ehkä liikaakin tarve miellyttää muita, uskon, että olisin tullut hyvin toimeen suht normaalin perheen kanssa. Olisin kyllä varmasti saanut huomautuksia ainakin taloudenhoitotaidoistani. 

Sarjan perusteella osan perheidenkin odotukset ovat ylimitotettuja. Sarjassa harmitti ihanan Isabellan puolesta, kun kärttyiselle äidille ei kelvannut mikään mitä hän teki. Viime kaudella Henna oli kuin ilmielävä Maija Poppanen ja silti perhe kyttäsi kameroista hänen tekemisiään. Ottaisin muuten näistä kumman tahansa meille milloin tahansa hommiin. 

Tällä kaudella katsoin taas Susan ensimmäisiä au pair-vanhempia ihaillen: he jaksoivat olla todella kannustavia ja kärsivällisiä. Itse olisin saattanut käyttää samassa tilanteessa jo vähän voimakkaampaa äänenpainoa. Joskus kummassakaan osapuolessa ei ole ihmeemmin vikaa, mutta kemiat eivät vain kohtaa. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka näissä tilanteissa yrittävät parhaansa ja kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja yrittävät viedä homman jotenkin maaliin. 

Palaan itse huhtikuussa töihin ja mieheni jää kuopuksemme kanssa kotiin. Syksyllä tyttäremme menee vuoden ikäisenä päiväkotiin. Koska lapsia on ennestään kaksi ja harrastuksiakin kertynyt jonkinmoinen liuta, mielessä on nyt ollut myös au pairin palkkaaminen. Sekä miehellä ja minulla on aika kunnianhimoiset työt, ja varsinkin puolisoni reissaa paljon maailmalla. Lisäkädet tulisivat todellakin tarpeeseen. 

Eniten au pairin hommaamisessa tietenkin mietityttä itse au pair. Miten onnistuu löytämään sellaisen tyypin, jolle jaksaa pitää seuraa sen puolisen vuotta kotonaan ilman, että kumpikaan menettää järkeään? Mistä tietää, ettei palkkaa vahingossa jotain kirvesmurhaajaa? 

En ole äitinä todellakaan mikään hysteerikko: olen aina jättänyt lapsia hoitoon monille tutuille ihmisille ja päiväkotiin, mutta aivan vieraaseen ihmiseen pitäisi ensin ehtiä rakentua luottamus –  ja se vie aikaa. Lisäksi hommassa on aika paljon ihan käytännön juttuja: au pairille pitäisi raivata oma huone, selvittää ja neuvoa kaikki miljoona käytännön asiaa, järjestää ohjelmaa, tutustuttaa kulttuuriin ja maahan. Eikä näissä mitään, jos takuuvarmasti tietäisi, että homma toimii. Monille au paireille tuntuu iskevän koti-ikävä, joten henkisesti pitäisi valmistautua toivottamaan tervetulleeksi useampikin pairi.

Vain harvalta parikymppiseltä vo mielestäni myöskään vaatia vauvan tai pienen taaperon täysipäiväistä hoitamista: varsinkaan, jos aikaisempaa kokemusta ei ole ja lapsia on useampia. Lisäksi joidenkin ohjeistuksien mukaan au pairin työpäivä saa kestää vain viisi tuntia, joten aivan ajallisesti au pairin ottaminen olisi järkevämpää ns. arjen avuksi, ei päiväkodin korvikkeeksi.

Eräs ystäväni työskenenteli au pairina perheessä, jossa oli alle vuoden ikäinen lapsi. Tyttö alkoi kutsua ystävääni vuoden aikana äidiksi (oikealla äidillä oli muistaakseni todella paljon töitä) ja voi vain kuvitella, mikä ikävä eron hetkellä lapselle (ja toki ystävällenikin).

Tämä ei tietenkään olisi se ideaali, jota lähtisin tavoittelemaan, mutta olisihan se uskomatonta, jos saisi perheeseen au pairin, joka olisi vastuuntuntoinen tyyppi, jonka kanssa lapset ja me vanhemmatkin viihtyisimme puolin ja toisin. Lapsille olisi myös arvokasta tutustua lähemmin uuteen kulttuuriin ja varmaan kielitaitokin väkisinkin karttuisi. 

Au pairin palkkaaminen ei ollut aivan niin edullista kuin olin kuvitellut. Itse kuukausittaisen taskurahan päälle tulee vielä paljon erilaisia työeläke yms maksuja, joten jäämme pohtimaan asiaa.

Omista kavereista ei ole vielä ollut kenelläkään au pairia. Löytyykö teiltä kokemuksia au pairin palkkaamisesta? Miettiikö joku muukin tätä vaihtoehtoa?  

*Au pairit (eli Henrietta, Juho, Isabella ja Susa) Autsraliassa nyt Yle Areenassa. 

kuvat Yle