Minkä neuvon antaisin kymmenen vuotta nuoremmalle itselleni?

Trendi haastoi miettimään, mitä neuvoja antaisin kymmenen vuotta nuoremmalle itselleni. Eli 21-vuotiaalle meikälle..

Otin haasteen vakavasti ja kaivoin vanhat valokuvakansiot täydentämään analyysiäni. Öhöm. Äkkiseltään vuonna 2004 otetuissa kuvissa on paljon juhlivia ihmisiä, tanssikeikkojen takahuoneita, ja taas lisää juhlivia ihmisiä. Vuosi 2004 tuoksuu esanssiselta omppulightsiideriltä ja maistuu ananasbanaanirahkalle. Baarimuoti näyttää hyvin viattomalta: farkkuja ja toppeja. Ei ripsienpidennyksiä, selfie-sometusta tai rakennekynsiä. 

Muistan itse asiassa vuoden 2004 erittäin hyvin, sillä muutin tuona kesänä Helsinkiin. Pääsin opiskelemaan Oulun yliopistosta Helsingin valtiotieteelliseen vaihto-opiskelijaksi. Erosin nuoruuden poikaystävästäni ja tein töitä jumpanohjaajana ja tanssiryhmässä. Jälkimmäinen sisälsi myös kaikenlaisia mielenkiintoisia promootiotöitä, kuten jakaa rullaluistellen Mäkkärin flaijereita yleisurheilun EM-kisaturisteille. Tai poseerata autojen kyljessä automessuilla. Ja yrittää pysyä hereillä jossain Sysmän baarissa kello kolme yöllä, kun vielä viimeinen esitanssisetti Kill Bill -asussa oli tekemättä. Juhlijoita baarissa oli vähemmän, kun meidän tanssiryhmäläisiä. Opiskelu jäi vähemmälle. (Tai no keväällä luin valtsikan pääsykokeisiin ja pääsinkin sisään, joten vietin jossain välissä aikaa todistetusti myös kirjastossa.)

Asuin kämppikseni kanssa Mannerheimintiellä (kuvassa yllä). Tuohon aikaan tuntui, että tunsin puoli kaupunkia (oikeasti tunsin lähinnä niitä tyypejä, jotka kävivät sunnuntaisin Onnelassa ja kesälauantaisin Kaivohuoneella). Jälkeenpäin mietittynä monet tärkeät ystävyyssuhteeni syvenivät tuona aikana, mutta on kymmeniä kivoja tyyppejä, joita on sittemmin tullut nähtyä vain ohimennen. Silloin naureskellaan hyväntahtoisesti menneille. Vuonna 2004 riitti siis vauhtia ja legendoiksi ajan myötä muuttuneita sattumuksia. Oikeastaan tuo vuosi oli myös se, joka itsenäisti minut lopullisesti. 

 

 

Mutta mitä neuvoisin nyt 21-vuotiaalle Empulle? 

 

 

 

1. Ihmisen ei tarvitse urheilla 20 tuntia viikossa. Jos käyttäisit edes puolest siitä ajasta, jonka olet käyttänyt urheilemiseen ja ulkonäkösi miettimiseen, opiskeluun, olisit kymmenen vuoden kuluttua valtiotieteiden tohtori, tai edes se maisteri. 

2. Luota intuitioosi, se on oikeassa niiden ihmisten kohdalla, joiden suhteen olet epäileväinen. Ne, jotka arvostavat vain ulkoista, katoavat ajan myötä muutenkin. 

3. Ehei, ne eivät ole ylä-asteella käyttämäsi Spice Girls -tasapohjalenkkarit, joille jälkikasvusi nauraa myöhemmin – vaan farkkujen alta selkään ulottuvat stringit!  Hyvä nainen, piilota nyt edes toinen pakarasi!

4. Miehen statuksella ei ole lopulta mitään merkitystä (luotettavuudella, hyvällä huumorilla ja sillä, että voit arvostaa miestä aidosti on).

5. Soita useammin iskälle, sillä häntä ei enää kymmenen vuoden kuluttua ole.

6. Tulet saamaan niin työelämässä kuin yksityiselämässä kaiken sen, mitä tavoittelet ja haaveilet nopeammin kuin uskotkaan. Se tuo myös roimasti vastuuta. Juo siis vielä baarissa se yksi omppulaitti. Käännä jatkoilla Pelimies kovemmalle, kun muut ovat sammuneet. Kanna kaikki saamasi kohteliasuudet ilolla, älä nolostellen. Elä itsellesi ja nauti!(kymmenen vuoden kuluttua oma aikasi saattaa olla keittön siivoamista kello 22 jälkeen, mutta tätä sinun ei vielä kannata miettiä)

 

Lopuksi haluan vielä selkeyttää, että ihan kaikki tavoitteesei eivät tule toteutumaan. Prinssi Carl Philipistä ei tule aviopuolisoasi. Hän kihlautuu kymmenen vuoden kuluttua ex-tositeeveetähti Sofie Hellqvistin kanssa. Tässä todisteena heidän virallinen kihlajaiskuvansa.. Jos unohtaisit sittenkin sen pääsykokeisiin pänttäämisen ja miettisit uudestaan sitä tuotantoyhtiöltä saamaasi tarjousta ”harmittomaan seikkailuohjelmaformaattiin” osallistumisesta?

Tämän virallisen avautumisen jälkeen Kuplat jäävät kesätauolle. Bloggaan taas 5.8 lähtien. Päivitän instagramia = empuntemputjatarinat. Aivan uskomattoman upeaa kesää -viikonloppuna kuulema paistaa :)