Olen rakentanut tätä postausta kuin Iisakki kirkkoaan. Kaikki alkoi (ja tämän postauksen ekat kuvat otin), kun jätin marraskuun alussa Levin talvikauden avajaiset väliin. Perjantai muuttui tuolloin sairastumisen takia kotipäiväksi. Posti oli sattumoisin tuonut samaisella viikolla uusia joululevyjä (yllä), eli Jipun, Lauri Tähkän ja Suvi Teräsniskan joulualbumit. Parin tunnin unien jälkeen laitoin levyt soimaan. Tuli joulufiilis. Sitten iski paniikki, että milloin tässä joulu ehditään laittaa!

No joulu tuli meille sitten ennätysaikaisin marraskuun alussa. Samaisena päivänä satoi myös ensilumi. Kuumeen laskemisen jälkeisessä (hieman maanisessa tilassa) nostin joulukoristelaatikot vaatehuoneesta. Lääkäristä tullessa kävin noutamassa kaupasta glögiä ja juustoja. Lapsille ehdotin päiväkodista palatessa, että  ”pidetäänkö tänään pikkujoulut”? Pikkutyypit auttoi mielellään koristelussa. Torttujakin leivottiin. Ja joululevyt soi. Mies hieman naureskeli töistä tullessa ”Korvatunturia”, mutta kyllä sille glögi ja juustot kelpasivat.

Mutta miksi joululevypostauksen tekeminen on kestänyt ikuisuuden? No posti toi viikkoa myöhemmin myös tämän Jarkko Aholan joulualbumin, joka päätyi myös meillä tehokuunteluun. No nyt! Ajattelin tehdä oikein analyyttisen vertailun ja arvostelun näiden neljän levyn välillä. Rakentelin vaikka minkälaisia ”eniten klassikoita”, ”persoonallisin ääni” tms listauksia. Tällä viikolla luovutin. Lähinnä siksi, että jokainen levy on osaltaan tuonut kotiimme oikeanlaista, rauhallista ja nostalgistakin joulutunnelmaa (silloin kuin niitä on juoksuhuutopadidvd-mölyn alta kuullut).  Näiden levyjen ansiosta meillä on vietetty joulua siitä marraskuun alusta lähtien. Lisäksi jouluihmisen on vaikea alkaa arvostelemaan jouluista. Nyt vaan fiilistellään. (toki olen fiilistellyt myös muita levyjä, kaikkien aikojen suosikki on Celine Dionin joulualbumi)

(kummitytöltä saatu pipari <3)

Hah. Ei tää marras-joulukuu ihan näin harmonista ole ollut, mutta mun loma alko NYT. Toivottavasti teilläkin pian.

Ihania pyhiä kaikille Kuplien lukijoille! Ja toki satunnaisille vierailjoillekin 😉

Palaamme asiaan ensi vuonna, 4.1.2015.