Toimitus kyseli tällä viikolla paljonko olisimme valmiita sijoittamaan hääpukuumme. Oma hääpukuni etsintä osoitte, että ellet halua juurisitäviviennewestwoodinpukuajokacarriellaolikunsemenimelkeinnaimisiin niin aikasta moni puku liikkuu tonnilla. Ja stressaaville morsiammille tiedoksi, että kelvon hääpuvun voi löytää kolmessa tunnissa.
Menin naimisiin vuoden alussa. Syksy oli ilman hääjärjestelyjäkin aikamoista haipakkaa, joten aikataulutin hääpuvun etsintään kolme tuntia eräästä tiistai-iltapäivästä. Nopeaa etsintää auttoi, että 1. Kolme hääpukuliikettä, joihin varasin sovitusajan sijaitsivat lyhyen matkan etäisyydellä toisistaan Helsingin Töölössä. Silti ehdin viettää jokaisessa liikkeessä melkein tunnin. Luulen, että toimintaa nopeutti myös hieman se, että 2. tsekkasin puvut ilman kaasojani. Toki halusin myös heidän mielipiteensä, mutta kokemukseni mukaan shoppailua hidastaa, jos mukana on liina monta makutuomaria. Sovin, että lähetän heille kuvat parhaista puvuista.
Heti ensimmäisessä liikkeessä minulle selvisi, ettei hääpukuliikkeissä saa ottaa kuvia. ( Jos olisin lukenut edes yhtä hääaiheista blogia tai lehteä, tämä olisi varmasti selvinnyt minulle hieman aikaisemmin). Ensimmäisestä liikkeestä löytyi muutama kiva puku. 3. Siellä minulle myös selkeytyi millaiset puvut sopivat vartalolleni. Valkoinen on hieman vaativampi väri, mutta onneksi hääpukujen mallit ovat tehty enemmän jokanaiselle kuin catwalk-malleille. 4. Seuraavassa liikkeessä etsinkin myyjän kanssa suoraan tietynmallisia pukuja. Ja jippii! Myyjä antoi minun ottaa lopuksi kuvat kahdesta puvusta, joihin tarvitsin avuksi kaasokorttia.
Koska kolmannesta liikkeestä ei löytynt mitään uutta, lähetin nämä kaksi puku-vaihtoehtoa kaasoilleni:
Tykästyin puku A:han iltapukuna. Beigeen kääntyvää valkoista kun voisi pitää vaikka linnanjuhlissa. Näin ollen säästyisin jokavuotiselta vuokrapuvun etsinnältä.. Toisaalta en tuntenut itseäni tuossa puvussa kovin morsiameksi.
Puku B:ssä yhdistyi monet ominaisuudet, joita olin hääpuvussani ajatellut olevan: vintagea, pitsiä ja merenneitomalli. Yläosa oli 38 koossa liian iso, joten se ei aivan istunut. Tehtaalta pienemmän puvun tilaamiseen olisi mennyt pahimmillaan kolme kuukautta, joten tiedossa olisi kavennushommia. Onneksi nuo fiksaukset sai tilattua kohtuuhintaan suoraan liikkeestä.
Kaasot olivat yksimielisiä: valitse puku B. Olin itsekin samaa mieltä, että pidin siitä enemmän hääpukuna. Pieni kitupiikki minussa huuteli, että puku A:ta voisin pitää joka vuosi itsenäisyysjuhlissa (mikäli minua sinne lähetetään). Molempien hinta oli vähän vajaa tuhat euroa, joten kahta en raskinut ostaa. Soitin kuitenkin kotimatkalla liikkeeseen, että varaan puku B:n. Ja jos puku A tulee koskaan alennukseen, let me know..
Kuten toimituksen palstalle kirjoitinkin, tonnin satsaus pukuun, jota pidin vain yhden päivän ei harmittanut. Aika harvoin tulee oltua niin paljon huomion keskipisteenä kuin hääpäivänään – halusi sitä tai ei. Lisäksi hääkuvat ovat keskimäärin myös enemmän esillä, joten ihan plussaa, jos hääpukuunsa on jotakuinkin tyytyväinen.
Ja ainahan puvun voi kemujen jälkeen myydä! Meikäläinen säästi hunnun ja ajatteli laittaa puvun pesulakäynnin jälkeen myyntiin. Tuli sen verran jorattua, että laahuksessa näkyivät onnistuneiden juhlien jäljet.
Stressitöntä häidensuunnittelua kesän morsiammille toivottaen!
Kuva yllä: HBO
