Aika taas päivittää tilanteita, aikamoista pyöritystä ollut viime viikko eikä näköjään tämäkään viikko ole ihan tapahtumaköyhä:

– yritys S, jonne F.E.C. konsultti oli laittanut CV:ni. Kyseessä on viimeisimmän työnantajani alihankkija, ovat peräti samassa rakennuksessa kuin missä viimeisin työpaikkani. Monella tapaa relevantti ja mielenkiintoinen, valitettavasti kyseessä on kuitenkin koulutuksen puitteissa tehtävä ilmainen työ. Ei hyvä. Menen kuitenkin ensi viikolla esittäytymään ja keskustelemaan. Ennenkuin nimiä on paperissa, nöyränä on oltava ja jokainen kivi käännettävä.

Kävin vierailemassa yrityksessä S viime viikolla. Paikka vaikutti hyvin perinteiseltä softatalolta ja samalla hieman kyseenalaisesti toi voimakkaan flashbackin vuosituhannen vaihteesta. Oli kokolattiamattoa, Reino- ja Aino- tossuja, akvaariollinen Dumble-karkkeja. Neukkareissa oli nojatuoleja ja Fatboyta. Haastattelijallani ei ollut minkäänlaista haastattelukompetenssia ja kaksi muuta haastattelijaa saapuvat paikalle kun ehtivät, noin 45minuuttia saapumiseni jälkeen. Toisella ei ollut mitään sanottavaa tai kysyttävää, oli ilmeisesti tullut vain katselemaan. 

Se mitä firma tekee on aidosti mielenkiintoista ja näen siellä monta kohtaa missä osamiselleni olisi käyttöä, mutta samaan aikaan pelkään että tykaverit on kaikki internetkuplaan unohtuneita nörttejä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten liike-elämä toimii 2010-luvulla. Näen jo painajaisia siitä miten ranskalaisen asiakasyrityksen edustajat tuodaan paikalle ja heitä pyydetään ottamaan kengät pois eteisessä ja pistetään niille Reinot jalkaan…

Soittivat eilen ja kertoivat että olivat toista kautta saaneet toisen hakemuksen, joten tsekkaavat tämän toisen henkilön ensin ja sitten palaavat asiaan. Eli tämä on holdissa. 

– yritys SP, josta juuri soittelin lisätietoja. On niin äärimmäisen lähellä edellistä tehtävääni ettei ole edes mahdollista! Entisestä kollegastani tulisi tässä avoimessa roolissa toimittajayrityksen edustaja ja vielä niin, että yhteinen vuoden 2015 projekti olisi sama kun mitä tämän henkilön kanssa tein toiselle asiakkaalle vuosi sitten syksyllä. Hän oli projektin omistaja ja minä projektipäällikkö. Ihanan herkullista ja samalla kammottavaa. Tunnemme toisemme, niin vahvuudet kuin heikkoudetkin. Hän on kuitenkin se ihminen, joka on opettanut minut alkuun tuossa busineksessä ja minuun nähden ammatillisesti seniorimpi. Minä puolestani tiedän heidän kaikki heikkoutensa, joten mikään sumutus ei onnistu. Deadline on sunnuntaina, lupasin laittaa hakemuksen. Kuullostaako ihan hirveältä sanoa että olisi aika outoa jos tuota tehtävää en saisi? Tietysti sekin olisi mahdollista, jos katsovat että olen ollut liian lähellä.

Laitoin tänne hakemuksen sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna tuli tekstari ja pyyntö soittaa haastatteluajan sopimiseksi. Perjantaina kävin ja tänään keskiviikona lupasivat soitella ja kertoa missä mennään. Olen menettänyt ääneni, joten ärsyttää jos soittavat. Toki toivon että saan hyviä uutisia. Haastattelu meni perushyvin. Firma on pieni, mutta puitteet ovat päheät. Epäilen porukan olevan toimialalle tyypillistä hieman kuivaa ja hengetöntä, mutta sitä saa mitä tilaa. Palkka olisi suurella todennäköisyydellä ihan jees, rooli uusi, joten se muokkaantuisi näköisekseni ja työmatka varsin siedettävä. 10  kilsaa on hyvä pyöräilymatka ja julkiset yhteydetkin ovat hyvät (joskin hieman hitaat) huonojen säiden päivien varalta.  

– yritys M, tänne laitoin hakemuksen menemään kieli poskessa pari viikkoa sitten, vähän samassa hengessä kuin mitä lauantaille laitetaan lottoa. Firman rekryjärjestelmän viestikin oli kirjoitettu älä-odota-kuulevasi-meistä-enää-ikinä-mitään,-äläkä-koskaan-ota-meihin-yhteyttä,-me-olemme-yhteydessä-sinuun,-mutta-hyvin-suurella-varmuudella-emme-ole -henkeen.  

Olin arvatenkin hyvin hämmästynyt kun sain viestiä, että haluavat haastatella puhelimessa. Ei vielä täällä kotimaassa eikä vielä rekrytoiva esimies, vaan rekrykeskuksensa Irlannissa. Kun sitten luin työnkuvauksen uudestaan, totesin ettei kyse ollutkaan bluffista, vaan että tehtävä olisi ihan oikeasti juuri se oikea. Tänään kello kuudelta on sitten ensimmäinen puhenlinhaastattelu, se ensimmäinen este, josta on vaan jotenkin päästävä yli kunnialla. Wish me luck!

(Jottei menisi tämäkään ihan helpoksi, niin pääsivät hekin alan uutisiin edessä olevien globaalien henkilöstövähennysten johdosta, osa niistä osuu Suomen, jo entuudestaan kuritettuun, yksikköön. Tuon koko luokan firmassa on kuitenkin niin monta lonkeroa että tosi huono tuuri pitäisi olla jos juuri tuo napsaistaisiin poikki.)

Tämä duuni meni tosi pahasti ihon alle haastattelun ansiosta. Paikka olisi juuri sellainen jonka haluan ja mihin suuntaan haluan kehittyä, firman edut olisi kohdallaan, työmatka ihan paras. Töistä saisi tehdä aivan hulluna ja ympäri kellon, mutta silti. Ihana!  Haastattelu meni hyvin, sain hyvän palautteen ja tarkoitus oli että hän esittelee minut maaorganisaatiolle, ja sitten tulee pari kierrosta haastatteluja. Minua pyydettiin palaamaan asiaan viikon päästä, jos mitään ei siihen mennessä kuulu. Muistutin torstaina ja muistutin perjantaina, mitään ei kuulunut. Eilen tiistaina huomasin että sama pesti on avattu hakuun uudelleen. Eivät siis löytäneet haluamaansa ensimmäisellä kierroksella. Vaikka haastattelu meni hyvin, niin silti en kelpaa.

En ole vielä kertonut miehelle. Omassa pettymyksessä on ihan riittävästi käsiteltävää tällä hetkellä. Olen myös ihmeissäni myös tavasta hoitaa asia. Laittanen viestiä ja kyselen että wassap? Pistittie sitten paikan uudelleen hakuun kun ei allekirjoittaneen kompetenssit riitä?  

– yritys E, jonne on tämä päivä yritetty löytää haastatteluaikaa. Ehdimme jo sopia perjantain, mutta totesivat että ensi perjantaihin on liian pitkä aika, joten etsimme uuden ajan maanantaille. Paska. Kyseessä on nimittäin määräaikaisuus ensi kesään. Eli tämä sama rumba olisi luvassa heinäkuussa, mikä tunnetusti on hieman hidasta aikaa työmarkkinoilla.  

Tehtävä olisi myös konsulttipesti niin että työni laskutetaan yritys E:ltä. En ole tällä konseptilla koskaan missään töissä ollut, mutta työni on hinnoiteltu yläkanttiin se suhteen mitä kehtaan pyytää, joten tässä olisi mahdollisuus paikata perheen taloutta ja ehkä nostaa omaa palkkatasoa pysyvämminkin. Minua on kyllä varoiteltu että tehtävä on todella haastava, eikä edes sellaisella tavalla, josta oppii paljon ja josta on hyötyä myöhemmässä työelämässä, vaan ihan sellaisella tavalla että mielensä pahoittaa usein ja toistuvasti.  

Täällä kävin haastattelussa viikko sitten maananataina.  Haastattelu oli mielenkiintoinen ja vähän välttelevä, kiertelevät ja kaarteleva, mutta sain tiistaina tai keskiviikkona soiton, että läpäisin seulan. Pitivät tuntihintaani korkeana, joten viilasimme sitä hieman alaspäin. Myös psykologisissa pitäisi käydä. 

Maanantaina sain soiton että ovat päättäneet pistää asian holdiin. Tiedän että ko. pesti on välitysfirman toimeksiantona myös, ehkä sitä kautta on löytynyt potentiaalisia henkilöitä ja haluavat katsastaa heidät ensin, kun saavat sitä kautta varmasti halvemman hinnan. Outoa. 

Eli neljästä pontentiaalisesta yksi on vielä jotensakin hengissä ja normaaliprosessin puitteissa. Shit.