Hermolepoa

Miten ihana, dekadentti päivä tänään!

Perheenäidille ei mikään ole niin syntistä kuin se, että laittaa lapset kouluun ja tarhaan ja menee itse takaisin tyhjään kotiin. Tällä kertaa koti ei ollut tyhjä, vaan puolisokin oli kotona. Niin harvinaista herkkua olla kahdestaan kotona ilman lapsia, ilman mitään isompaa projektia. Ei tapetointia, Ikeaa, muuttolaatikoita tai huonekalujen siirtelyä. Ihan vaan olemista. Mies teki omia töitään ja minä silitin. Leppoista ja kotoisaa.

Lounastimme läheisessä itämaisessa ravintolassa, pyörähtimme Tigerissa Halloween-krääsäostoksilla ja kaupassa hakemassa leivontatarvikkeita viikonloppua varten.  Joimme kotona kahvit/teet ja menimme päiväunille. Ihanan tavallista, ihanan ylellistä, olla kotona arkena ihan vaan kahdestaan. Voisi kuvitella että lapsettoman ajan täyttäisi kaikella sillä puheella, johon ei lapsiarjessa saa mahdollisuutta tai suunvuoroa, mutta se olisi tuntunut ihan väärältä. Se, että olisi mahdollisuus puhua, mutta onkin ihan hiljaa, tuntui hienolta.

Töitä en juurikaan ole ajatellut sen jälkeen kun olin yhden yön yli nukkunut. Olo on ollut levollinen ja rauhallinen. Viimeisin vuosi töissä oli kamala, ainoastaan paikoitellen innostava ja mielenkiintoinen, muuten raskas ja ahdistava. Huomasin sen jo töissä ollessani, että mitä vähemmän aamuja kammassa oli jäljellä, sitä paremmalla tuulella olin. Pieni tauko siis tekee todella hyvää. Tästä on varmasti vain hieman vaikea nauttia, niin kauan kun on epävarmuutta perheen toimeentulosta. Sitten kun on jotain varmaa sovittuna ja nimet paperissa, niin siitähän se loma sitten alkaa.

Yritän levätä laakereillani vielä viikonlopun. Sitten yritän hieman ryhdistäytyä ja suunnitella enemmän arkea eteenpäin.