Kamala haastattelu

Kävin eilen työhaastattelussa. Ajoitus heti viimeisen työpäivän jälkeen ei ollut kovin onnistunut. Haastatteluaikaa oli tarjottu minulle kertaalleen aikaan, joka ei olisi sopinut mitenkään, joten tämä toinen tarjottu aika oli otettava. Lähtökohta ei ollut hyvä, koska työpaikalta poistuminen viimeisen kerran otti kovemmalle kuin mihin oli valmistautunut ( siitä lisää myöhemmin ) ja jouduin matkalla tekemään aikamoisia taikatemppuja että sain mieleni kääntymään murheen alhosta peruspositiiviseen moodiin. Olin sen verran ajoissa paikalla että ehdin käydä vielä naistenhuoneessa keskittymässä ja ottamassa reippaan haastatteluroolin.

Lähtökohta oli ihan hyvä, mutta ei missään nimessä riittävä edessä olevaan haastatteluun nähden. Väittäisin tietäväni jotain kandidaattien haastattelusta, olen ollut itse kymmenissä haastatteluissa, joista monet osa prosessia, jonka päätteeksi laitetaan nimet papereihin. Lisäksi olen itsekin rekrytoinnut onnistuneesta ja vähemmän onnistuneesti, joten tunnistan hyvän haastattelun riippumatta siitä, kummalla puolella pöytää istun. Eilinen haastattelu ei ollut sellainen.

Minä en mielestäni feilannut. Mutta olin ihmeissäni. Kokemus on tuonnut varmuutta haastattelutilanteeseen, enkä ole tottunut niissä epäonnistumaan. Eilen olin ymmälläni. Tekniikka oli normaalin formaatin sijaan check list -tyypinen, jossa haastattelija (TJ) kävi valmista patteristoa läpi. Oletko käyttänyt järjestelmää x? Oletko tehnyt testaussuunnilmia? Osaatko antaa työmääräarvion? Pystytkö koodaamaan Javaa tai C+:aa? 

Kysymykset ovat sinäällään ihan kelpoja haastattelukysymyksiä, mutta työpaikkailmoituksessa ei millään tavalla viitattu siihen että tuollainen osaaminen olisi suotavaa. Vähän kuin terveydenhoitajaksi hakeutuvalta kysyttäisiin kykyä säestää Kumbayah kitaralla leirinuotiolla.

Haastattelun ensimmäinen puolikas meni siis vastaillessa ei, ei, ei. En osaa, en ole, ei ole kokemusta. Siitä on aika vaikea enää nousta ylös. 

Haastattelija ei selvästikään ollut lukenut tai sisäistänyt mitään oleellista CV:stäni tai mitenkään valmistautunut haastetteluun. Mikään kysymyksistä ei liittynyt vahvuuksiini, eikä kysymyspatterin kysymysten väliin päässyt laajentamaan vastausta – haastattelija niin selvästi silmilään skannaili listaa seuraavan kysymyksen löytääkseen, ettei minkäänlaista keskustelua päässyt syntymään. Olin aivan väärässä paikassa hukkaamassa molempien aikaa ilman omaa vikaani. Haastattelun sisältö ei ollut missään suhteessa avoimeen vakanssiin. Haastattelun päätteksi sanoinkin olevani aika hämilläni, koska kysymysten perusteella ovat etsimässä hyvin teknistä henkilöä tehtävään ja että minä en tekninen ja vahvuuteni roolissa olisivat hyvin erinlaiset. Vastauksen jälkeen olin entistä enemmän pyörällä päästäni:”Ei, emme ole etsimässä teknistä henkilöä, vaan nimenomaan liiketoimintavahvuuksilla. Palkkaamme ehkä ensi vuoden puolella teknisempään rooliin, mutta tässä tehtävässä ei tarvitse osata koodata.” 

Ai kun jännä juttu. Olisitte sitten kysyneet jotain siihen liittyvää.