Off the rails
Tiesittekö että työtönkin tarvitsee lastenvahtia?
Eilen hoidatin kotihoidossa olevia lapsia kahdesti
- aamusta laitoin nuoremmat lapsiparkkiin ja menin vääntämään rautaa salille
- iltapäivällä meillä oli keskustelu koululla esikoisen kouluasioista, isovanhemmat saapuivat paikalle siksi aikaa
Isovanhemmat asuvat onneksemme ihan lähellä, kävelymatkan päässä. Muuten en ymmärrä miten tällainen kolme lasta ja kaksi työssäkäyvää aikuista olisi mitenkään mahdollinen. Kun tuntuu että pelkkä kotiäitihommakin on vähän vaikea saada toimimaan. Silloin kun lapset ovat kokopäiviäisesti päiväkodissa, lastenhoidon tarvekin on selvästi pienempi.
Minä olen ollut meillä perinteisesti se, joka herää 6:30 aamulla, puoliso ja koululainen ovat heränneet klo 7 ja kaksi nuorimmaista vähän miten sattuu omien biologisten kellojensa mukaan. Nytpä onkin niin että mies herää klo 6:30 ja minä olen jo sen verran tottunut uuteen aikatauluuni (tai aikatauluttomuuteeni) että vaikka havahdun miehen heräämiseen, saan unen päästä kuitenkin heti perään kiinni. Eilen ja tänään kävi niin, että mies meni menojaan töihin ja esikoinen tuli herättämään minua klo 8. Onneksi olin laittanut hänelle kellon soimaan! Nuoremmat heräsivät joskus kahdeksan jälkeen.
Vaikkeivät aamumme ole ihan täysin kiireettömiä, niin aika rentoja kuitenkin. Koululaisen pitää olla tarkkana että ehtii kulkuneuvoonsa ajoissa, mutta päiväkodin kanssa ei onneksi ole niin tarkkaa. Suurin aamuahdistus on juuri tiistaisin, jolloin voisimme kuopuksen kanssa jäädä kotiin löpsöttelemään yöpaidoissamme, ellei keskimmäistä pitäisi viedä päiväkotiin. Hän on niin reipas, että osaa sinne pihakadun yli mennä itsekin, mutta ei taida olla oikein sallittua eikä varmasti suotavaa, joten yritän jotenkin tsempata ja pukea 3-vuotiaan ulkokamoihin viiden minuutin takia. Mutta jos suurin ahdistus on tämä tiistaiaamu, niin muutos perusarkeen on kyllä melkoinen.
