Än yy tee NYT!

Tästä se lähtee. 

Viime viikko oli chillailua, koska keskiviikosta perjantaihin toivuin loppurutistuksesta. Viikonloppu oli viikonloppu. Maanantaina ja tiistaina oli lasten kotihoitopäivät. Tänään alkaa työnhaku. 

Tällä hetkellä avoinna on neljä prosesessia: 

– A1, jossa kävin kamalassa haastattelussa ja jonka perusteella firman rekrytointiprosessi on pahasti hakusessa. Insinöörejä. 

– C, jossa tehtävä sellainen, jonka ihan aikuisten oikeasti haluaisin, jossa uskoisin olevani hyvä ja joka olisi askel juuri siihen suuntaan jonne haluaisin jatkaa, mutta firmassa jossa pamahti YT:t päälle kesken prosessin. Kyselin perään että mikä on rekryn tilanne, mutta en saanut vastausta. Mikä oli vastaus jo itsessään: don’t hold your breath. 

– A2, tehtävä samalla nimikkeellä kuin viimeisin tehtäväni vielä viikko sitten, joten odotan tähän kutsua saapua haastatteluun. Pieniä kysymysmerkkejä firman yrityskulttuurista, mutta uskoisin että edellisin tehtäväni on valmistanut myös tähän. Kutsun kategoriaa nimellä semi-government. Eli hitaanlainen, byrokraattinen, ei-pörssiyhtiö, omistajana mahdollisesti osuuskunta tai muu non-profit. Väitän että olen eniten kotonani pörssiyhtiössä, mutta kuten sanottu, kaksi viimeisintä vuotta ovat opettaneet tätäkin kummajaista hieman ymmärtämään.

– V, joka on todellinen musta hevonen, siitä ei siksi sen enempää. Rekrytointia hoitaa rekryfirma, mikä on kannaltani hyvä asia. Olen perinteisesti pärjännyt oikein hyvin rekrytointifirmojen kanssa, paremmin kuin suorissa rekrytoinneissa  – mistä voi vetää vaikka minkälaisia johtopäätöksiä sekä minusta että henkilöstöhallinnan tasosta. 

Sen verran vilkaisin hakujani, että avoinna taitaa olla kaksi uutta tehtävää tuolla viimeisimmän tehtäväni nimikkeellä, molemmat ihan nimekkäistä firmoista. Toinen tosin sellainen, jonka olen perinteisesti kiertänyt kaukaa, vaikka siellä ihan mielenkiintoisia tehtäviä onkin ollut vuosien varrella avoinna. Syynä kuuma ja pitkä viikonloppu vuosien takaa silloisen myyntiedustajansa kanssa. Pari vuotta sitten samainen henkilö näytti olevan edelleen siellä, joku isompi dirikka, vastaa muistaakseni Venäjän ja Baltian toiminnoista. Täytyy tsekata tehtävien sisällöt tarkemmin ja sitten pohtia, haenko.  Ei kai siinä sitten mitään jos työnkuva natsaa osaamiseen. Kaksi aikuista ihmistä, minä ainakin huomattavan vapaa tuolloin, viettämässä aikuisviihdeviikonloppua ja vähän polttelemassa sikareita. Happens all the time.

 

   

 

 

Suhteet Oma elämä Raha Työ

Solmu vatsanpohjassa

Lueskelin aamulla Sunnuntaihesaria ja työosion aloitti kissakokoinen lööppi siitä, kuinka mahdotonta Suomessa on tällä hetkellä löytää töitä. Vatsanpohjassa muljahti inhottavasti. Tosi inhottavasti.  Se ei ollut se ajatus, minkä olisin halunnut heti ensimmäisen oikean, kokonaisen, työttömyysviikon alkuun. Myöhemmin aamupäivällä lueskelin inhosta ja pelosta huolimatta koko artikkelin ja löytyihän siitä paljonkin lieventäviä asianhaaroja. Olisin linkannut artikkelin tähän, mutta se ei ole vielä saatavilla HS:n sivulla.  Pohjimmiltaan tilanne on kuulemma pahin nuorilla vastavalmistuneilla sekä uransa loppupuolella oleville. En kuulu kumpaankaan ryhmään, vaan aika tasan tarkkaan siihen väliin, joten tilane ei ilmeisesti ole aivan niin toivoton kuin mitä otsikko antoi ymmärtää. 

Viime viikolla päättyi yhden hakemani työn hakuaika ja kovasti odottelen soittoa tai sähköpostia, jossa olisi kutsu haastatteluun. Ei ole vielä kuulunut, mutta tänäänhän on vasta maanantai. Tällä viikolla pitäisi tulla jos ovat yhtään vakavissaan. 

Odotan myös loppupalkkaa ja palkkatodistusta työpaikastani. Ilman sitä en voi laskea loppuvuoden veroprosenttia tai ansiosidoinnaisen työttömyskorvauksen määrä sillä tarkkuudella että uskaltaisi perheen taloutta suunnitella loppuvuodelle. Onneksi, onneksi, onneksi viime vuodelta on tulossa ruhtinaalliset veronpalautukset, joilla saadaan vähän joulua aikaiseksi ja luottokorttilaskuja pienemmiksi. Inhottava välitila, kun ei ole varmuutta omista tuloista. Puolisolla töissä pahin/paras high season, joten hänen palkkapussinsa paikkaa omani jättämää aukkoa joululle asti. Siitä eteenpäin ei ole siitäkään varmuutta. Kestän muutosta ja epävarmuutta hyvin töissä, mutta kotirintamalla sitä on paljon vaikeampi kestää.  Kun nimet jossain vaiheessa on paperissa ja on tieto ensimmäisen palkkapäivän ajankohdasta, ostan esikoiselle temppuskuutin.

image.jpg

 

 

 

 

Hyvinvointi Mieli Raha Työ