Rotsi on, mut byysat puuttuu
Päässä suhisee. Kaikkea ihanaa tarjolla! Haluanko tiimipäälliköksi vai palvelupäälliköksi, Practise, Group, Account vai Developement Mangeriksi? Isoon globaaliin vain keskisuureen kotimaiseen? Johtamaan asioita vai ihmisiä? Olisiko kivempaa olla asiakasrajapinnassa vai sisäisessä roolissa? Liiketoiminnan puolella vai IT:ssä? Onko sijainnilla väliä, pitäisikö suosia lyhyttä työmatkaa tehtäväkuvan kustannuksella? Haittaako jos saa vähän vähemmän palkaa, jos tehtävä ei vaikuta kovin vaativalta? Pitäisikö hakea kaikkea mihin jotakuinkin osaaminen riittää vai olla nuuka ja kronkeli ja liikahtaa vain niiden kohdalla jotka todella sykäyttävät? Korvaako laatu määrän?
Olo on kuin karkkikaupassa – hello Oikotie, LinkedIn ja kaikki muut ihanat, huumaavat houkutukset! Ottaisin koko rahalla vähän kaikkea kiitos ja strösseliä päälle!
Käytännössä työnhaulle on kuitenkin muutama este.
- en omista tietokonetta
- asun katveessa, josta on hankala soittaa tiedustelupuheluita. (alla kuvia laadukkaasta mobiililaitteestani)
Tietokoneen puute selittyy sillä, että en ole koskaan omistanutkaan sellaista. Olen aina käyttänyt työnantajan pelejä ja vehkeitä, myös yksityiskäyttöön. Tämä teksti tulee iPadiltä, jolla hakemusten muokkaaminen on suhteellisen nihkeää. Jotkut rekrytointijärjestelmät (esim. erään tunnetun käyttöjärjestelmävalmistajan) eivät toimi Safarilla. Tarjoutuivat toki lähettämään virheilmoituksen niin halutessani, mutta epäilen toiminnallisuutta tarkoitukselliseksi.
Toki puolisolla on tietokone. Tällä hetkellä tosin tekee sillä töitä päivin öin. On varmaan laitettava varaus koneen käyttöön klo 01-04. Varaan hieman olutta tai punaviiniä seuralaiseksi yön pimeisiin tunteihin. Tällä metodilla turha itsekriittisyys katoaa ja läppä lentää. Aamulla on valmista.
Puhelin on oma. Ostin sen vuonna 2008 jäädessäni äitiyslomalle pikkukakkosta odottaessani, silloinen takaperoinen työnantajani riisti naisilta kaiken teknologian rangaistukseksi äitiysvapaasta. Puhelin oli jo ostettaessa halpa, eikä vuosien myötä ole muuttunut sen laadukkaammaksi. Sillä voi soittaa jos sattumoisin saa verkkoon yhteyden. Tekstiviestin kirjottaminen on vaikeahkoa kärsineen kosketusnäytön takia. Samoin numeroiden tallentaminen ja kaikki muukin. Laitteessa on perheen puhelinnumerot, eikä sitten muuta. On valtavan jännittävää vastata puhelimeen kun ei ole haisuakaan siitä kuka soittaa. Ei myöskään tule soitettua turhia puheluita, kun se edellyttäisi puhelinnumeron katsomisen paperilta, numerotiedustelusta tai muusta erillisestä tietolähteestä. 80-luvulla sentään osasin kaikki tarpeelliset puhelinnumerot ulkoa!