KUNTAVAALIT (alaksä olee?)

Näin kuntavaalien kynnyksellä itse kukin meistä alkaa miettiä ketä äänestää. Jokainen tietysti haluaa äänestää hyvää tyyppiä, joka mielestään ajaa itselleen tärkeitä asioita. Fiksu puolue värvääkin joukkoihinsa kaikenlaisia tyyppejä eri taustoista, mielipiteistä ja arvoista. Pääasiahan on, että puolue saa mahdollisimman paljon ääniä. Se mitä todellisuudessa sitten saadaan aikaan ja tehdään onkin ihan toinen juttu.

Olen paukutellut menemään muutamia vaalikoneita ja tulokset hämmentävät. Ylen vaalikoneessa eka ehdokkaani olisi kokoomuksen riveissä oleva nainen, mutta kokoomus tulee minulle puolueena vasta yhdeksännellä sijalla. Vihreät puolueena olisi ykkönen, mutta ehdokkaaat tulevat noin kolmantena. Näyttäis siltä, että puoluerajat ovat kaatuneet nyt hetkellisesti – aika lähellä mielipiteissään muutamat ehdokkaat ovat toisiaan oikealta vasemmalle. Jännä!

Haluan kuitenkin täyttää kansalaisvelvollisuuteni ja äänestää. Hommasta on kuitenkin tullut pirun hankalaa. Pitääkö nyt ensin valita hyvä puolue ja sitten sieltä se ensimmäinen kiva ehdokas? Vai se, kenen prosentit omien mielipiteiden kanssa ovat mahdollisimman samat? Mitä jos tyypin puolue tökkii, enkä voi allekirjoittaa puolueen arvoja? Ja mikä on kiva puolue?

Kepu pettää aina, mutta niin näyttäisi tekevän muutkin puolueet. Korona-aika etenkin on näyttänyt julkeasti koko raadollisen pelin. Kyse on vain vallanhimosta ja rahasta – kaikki ajavat omaa ja puolueensa etua. Joukkoon on saattanut eksyä muutama kirkasotsainen maailmanparantajareppana, joka kyllä vaalien jälkeen laitetaan puolueen taholta ruotuun ja oppii puoluekuriin.

Haluaisin löytää Michelle Obama -tyyppisen hahmon, jonka ammattitaitoon, arvoihin, kokemukseen, näkemykseen ja kykyyn hoitaa hommat maaliin voisi luottaa täpöllä. Sellaista ei toistaiseksi ole löytynyt. Kaipaan karismaattista tyyppiä, mutta ehdokas toisensa jälkeen muistuttaa alakoululaista, joka yrittää pyytää treffeille tekstarilla –  alatsä olee? Syy uskoa on aika koetuksella.

Ystäväni lapsen entinen matikanmaikka on asettunut ehdokkaaksi Espoossa. Ehdokas oli julkaissut vaali-ilmoituksensa, jossa oli äijän kuva ja numero. Ei siis mitään katteettomia lupauksia eikä näkemyksiä yhtään mistään. Ei edes puoluetta. Jotenkin hassulla tavalla jopa liikutuin. Aletaan vaa olee!

Kannustan täysi-ikäisiä lapsianikin äänestämään, mutta he raukat vasta kujalla ovatkin. Pressanvaaleissa lobbasin omaa ehdokastani silloin jo äänestysikään ehtineelle esikoiselleni, mutta se, ketä lapseni lopulta äänesti jäi vaalisalaisuudeksi. Nyt on kuitenkin toisin. Miten he voisivat löytää ehdokkaan, kun itsekin olen pihalla kun mustin koppi?

Ja ei, älkää missään nimessä alkako tuuppaamaan omia ehdokkaitanne minulle, koska tyyppi on sikahyvä ja sun entinen naapuri, pojan naapuri, työkaveri, frendi, sisko, veli, mummi tai vaari. Tsäänssit nimittäin ovat lähes 100 % :t, että arvomme, toiveemme ja odotuksemme eivät kohtaa.

Olen valmis lätkäisemään pöytään tarot-kortit ja valitsemaan ehdokkaani niiden kautta. Ehkä järjestänkin tarot-illan ystävilleni (max 6 henkeä!), juodaan viiniä ja nostetaan pakasta jokaiselle ehdokas. Ja ei kun uurnille!