LET’S TALK ABOUT MONEY, BABY.

En ole koskaan ollut parisuhteessa, jossa meillä olisi ollut yhteiset rahat. On ollut erilliset asuntolainat ja muut kulut ollaan puolitettu. En ole varsinaisesti yhteistä taloutta vastaan – varmasti toimisi, jos rahaa olisi riittävästi. Tuntuisi kuitenkin hullulta alkaa neuvottelemaan omista menoistani. Onks ookoo et ostaisin yhdet ihqut kengät Stockalta ku on nyt alessa? Taantuisin takaisin lapsuuteen. Aloin työskentelmään jo lukioikäisenä koulun ohella, sillä taloudellinen itsenäisyys on ollut minulle aina tärkeää. Pihi isäni jakeli viikkorahaa niukasti ja halusin tehdä elämästäni rennompaa. Pänttäsin kokeisiin ja tentteihin kahvitauoilla ja välitunneilla ja menestyin koulussa hyvin.

Nuorena vaimona ensimmäistä lastamme odottaessani mieheni ehdotti, että laittaisin oman asuntolainani jäihin äitiyslomani ajaksi. Järkytyin. Eikös tässä kasvateta yhteistä lastamme? Mitä jos mies jäisikin koti-iskäksi ja laittaisi oman asuntolainansa jäihin kun minä porskuttaisin uralla eteenpäin ja kartuttaisin talouttani?

Saimme homman sovittua, mutta sniiduus ei miehestä lähtenyt. Tämä myös jätti minuun jälkensä ja nykyisinkin kavahdan pihejä miehiä, joita kun karman oikusta on elämääni siunaantunut. Jos mies ei maksa kahvia/lounasta/juomaa ensimmäisillä treffeillä, on homma puoleltani lähes taputeltu. Menee katsokaas ns. fiilikset. En siis ole tämän kahvin arvoinen, joten eiköhän tämä ollut tässä. Huulipunaa ei tee mieli lisätä naisten huoneessa. Pidä tunkkis!

Se, että mies ei maksa treffeillä on mielestäni hyvin suomalainen piirre. Aika monessa muussa maassa, Pohjoismaat mukaan lukien, on lähes itsestäänselvyys, että mies tarjoaa. En lähtisi kuitenkaan syyttämään suomalaista miestä pihiksi – uskon että tämä on opittu tapa ja naiset saavat myös syyttää tästä itseään. Suomalainen nainen jäi kotiin kun miehet lähtivät rintamalle sotimaan. Totuttiin hoitamaan kaikki itse ja pärjäämään. Jos hyvin kävi, mies palasi sodasta ja oli ehkä vielä työkykyinen. Ei mua varten tartte maksaa, mie hoian kaikki ite julistaa raatajanainen. Viekää kuusi!

Jos joutuu itse ottamaan ravintolassa ohjat käsiin ja pyytämään laskua tarjoilijalta, tietää kyllä miten tulee käymään. Nuuka mies välttelee aihetta ja tarjoilijan katsetta. Helvetin kiusallista on, kun tarjoilija kysyy, että laitetaanko samaan vai erikseen ja mies tuijottaa lasiaan mykkänä. Laitetaan erikseen, vingahdan ja häpeän puna lehahtaa kasvoilleni. Sisko ja sen veli tässä vaan kasuaalisti syömässä!

Tutkimusten mukaan parisuhteessa, jossa mies tienaa enemmän kuin nainen on suuremmat mahdollisuudet onnistua. Tämä johtuu sekä miehestä että naisesta. Miehen itsetunnolle saattaa käydä paremmin tienaava nainen ja naisen silmissä vähemmän tienaava mies saattaa olla vähän häntäheikki. Etenkin, jos se heijastuu siten, että nainen maksaa ravintolassa. Siitä on romantiikka kaukana, eikä auta, että maljakossa on nätti ruusu ja takassa palaa tuli.

Uskon, että lähes saman suuruinen omaisuus taikka tulot helpottavat arkea. Jos toisen palkkapussi hupenee vuokraan ja ruokaan ja toisella taas olisi varaa vaikka matkustella ollaan ehkä ongelmissa. Toki, jos toinen kieriskelee rahoissa, voi kumppanin piffata vaikka Phuketiin.

Noh, minunhan ei tarvitsisi näillä pientä päätäni vaivata, sillä sinkkuna olen ja varmaankin pysyn. Ei ole myöskään kukaan pyytänyt lasillisille, illalliselle, teatteriin tai yhtään minnekään muuallekaan, joten voi ottaa ihan rauhassa. Illalliseksi tilaankin (taas) Foodoralta jotain hyvää, ehkäpä japanilaista tällä kertaa. Saan maksaa ja nauttia safkat ihan itse. Ei tartte mua varten!