MYÖTÄHÄPEÄ (ja ihan vaan häpeä)
Myötähäpeä on mielestäni aika suomalainen ilmiö. Englanniksi ei sanalle löydy pätevää vastinetta.
Luulisi, että nyt jo keski-ikäisenä myötähäpeän kokemukset olisivat laimenneet mutta näin ei ole valitettavasti käynyt. Päinvastoin. En pysty katsomaan tiettyjä reality-sarjoja, koska myötähäpeän määrä on niin valtava ja tunne erittäin kiusallinen ja epämukava. Toisethan nauttivat, kun muut ihmiset mokaavat ja sekoilevat julkisesti, mutta minä en kuulu heihin.
Suomalaiset jännittävät, miten muut kanssasuomalaiset edustavat itseään ja maataan maailmalla ja sitä myöten tietenkin myös sinua. Kamalaa rallienglantia ja mitkä vaatteet! Miten noloa! Ulkomailla ei uskalla puhua suomea, ettei vaan joku junttisuomalainen lähesty ilahtuneena, että ai muitakin suomalaisia täällä! Ei auta, että olet itse pukeutunut kuin pariisitar, kun kanssasuomalainen caprihousuissaan vesittää harkitun tyylisi. Käännyin kerran kannoiltani ja painelin odottamaan viereiselle lähtöportille Helsingin lentoa, koska eräs savolainen kailotti lapselleen urheilusandaleissaan että ELÄPÄ ESA-PEKKA MÄNE SINNE NYTTEN KUN KONE LÄHTEEPI IHAN KOHTA! En halunnut kuulua samaan übernoloon joukkoon.
Suuri myötähäpen aiheuttaja on tietysti sosiaalinen media. Kun ikäiseni nainen (joka luonnollisesti edustaa juuri minua) julkaisee päivittäin uuden tissi tai mutsi selfien (tiedättehän, yläkulmasta kuvattu otos, jossa luodaan vaikutelma että naama ei roiku eikä silmäpussit peitä silmiä) asiaankuuluvine hästägeineen, olen valmis parkumaan myötähäpeästä. Tuntuu, kun minutkin olisi häväisty. En ole noin nolo vaikka keski-ikäinen olenkin! Onneksi aika harva sentään enää muikistelee suutaan duckfaceen tai käyttää hästägejä kuten #naturalgirl #nofilter #blessed
Miksi ei vaan voisia antaa kaikkien kukkien kukkia ja iloita siitä, että joku tykkää omasta naamulistaan niin paljon, että haluaa julkaista otoksensa päivittäin somessa? Miksi homma ärsyttää ja hävettää? Olenko kade, kun toisen keski-ikäisen naisen kasvot on käsitelty filtterillä tai muuten vaan otettu perunakameralla muistuttamaan 14-vuotiasta barbia? Hittoako se mulle kuuluu!
Lapsethan tunnetusti häpeävät omia vanhempiaan. Lapsena punastelin ja tuijotin kenkiäni kun äitini motkotti lähiökerrostalon pihalla nuorisolaisille milloin mistäkin asiasta. Isäni yritti taas olla niin viilee, että heitti stadin slangia kun kaverit tulivat kylään. Mitä gimmat? Ootteko lähdössä skrinnaa? Voi luoja.
Olen myös ymmärtänyt, että omatkin lapseni häpeävät minua, vaikka olenkin helkutin cool. Nauran kuulemma liian lujaa omille tyhmille vitseilleni ja kailotan. Lisäksi näytän kuulemma lempimekossani kuvismaikalta tai opinto-ohjaajalta, joka ei ole kohteliaisuus. Onneksi ollaan päästy jo pahimman yli, sillä oli myös vaihe, jolloin lapseni eivät halunneet istua bussissa vieressäni. Edelleenkään en tietenkään saisi tägata kumpaakaan someen, mutta toki niin teen. Kumpikaan ei juurikaan hengaa boomersomessa eli facebookissa, joten eivät saa edes tietää. Kiittämättömät kersat, punon kostoa ja ehkä huovutankin kettuhatut penskoille joululahjoiksi.
Tänään olemme pääsemässä suuren myötähäpeän lähteelle nimittäin Euroviisut käynnistyvät! Tällä kertaa ei ehkä tarvitsekaan hävetä Suomea, mutta muiden maiden noloja asuja ja vetoja kylläkin. Nyt myötähäpeä ei olekaan enää niin voimakasta, vaan hommaa voi seurata jopa jonkinlaisella pelonsekaisella nautinnolla. Ei muuta kun tervetuloa pimeälle puolella ja HYVÄ SUOMI!