Vielä muutama vuosikymmen sitten oli helppo päätellä yksilön markkina-arvo: naisen arvo oli sitä korkeammalla, mitä kauniimpi ja nuorempi hän oli ja mies taas arvotettiin statuksella ja lompakon paksuudella. Nyt kun valta-osa yliopistoista valmistuneista ihmisistä on naisia ja monista miehistäkin älykkyys on seksikkäämpää kun nuoruus homma ei olekaan enää niin simppeliä. Lisäksi myös nainen arvostaa itsestään hyvää huolta pitävää, urheilullista ja hyvännäköistä miestä.

Naiset kuvailevat deitti-ilmoituksissa haluavansa huumorintajuisen, hellän, luotettavan ja kiltin miehen mutta tällainen mies jää kuitenkin yhä useammin yksin. Eivätkö naiset uskalla olla rehellisiä vai eivätkö he todellisuudessa tiedä mitä haluavat? Entä miehet sitten – tietävätkö hekään mitä hakevat naisesta?

Näin keski-ikäisenä ja aika monta (tosin lyhyehköä) suhdetta läpikäyneenä tiedän ainakin, mitä en halua. En haluaisi pitää mitään ylimielistä listaa siitä, mitä miehen pitää olla, mutta tiedän toki mikä saa sukkani pyörimään jaloissa ja mikä sitä vastoin on turn-off. Herrasmiesmäiset käytöstavat ovat tietenkin aina plussaa, sillä moukkamaisuus tuskin saa kenenkään sydäntä läpättämään. Vaikka olenkin vahva tasa-arvon kannattaja rakastan romantiikkaa. Oven avaava ja takin pois auttava mies saa minulta pisteet. Olen aika vanhanaikainen tässä suhteessa; mielestäni on myös erittäin kohteliasta maksaa juoma taikka ruoka etenkin ekoilla treffeillä.

Eräs ystäväni syytti minua puolileikillään siitä, että haen miehestä statusta, vaurautta ja turvaa, koska tapailin miestä, jolla nämä ominaisuudet oli kohdillaan. Itse hän valitsee lähes aina itseään nuoremman ja komean miehen, josta toki häntä myös kiusoittelin. Mutta eikös nämä kaikki asiat ole kuitenkin aika ulkokultaisia ja eikö sisimmän pitäisi ratkaista? Näinhän se toki onkin – sekä minun vauras miesystäväni oli myös älykäs, nokkela, hauska ja kiltti kuten ystäväni nuoremmat ja komeat miesystävät.

Rakastumisen ja ihastumisen kemiallista kaavaa ei voi kukaan ratkaista. Mikä toisessa ihmisessä viehättää ja mikä on sitä kuuluisaa karismaa ei varmasti koskaan pystytä naulaamaan. Olisi kauhean helppoa, jos voisi itse määrätä kehen ihastuu ja rakastuu. Tuskin vapaaehtoisia sinkkuja hirveästi olisi jäljellä.

Takapuolesta tietenkin on, että mitä vanhemmaksi tulee (ja oma markkina-arvo laskee!) sitä vaativammaksi tietyllä tavalla muuttuu. Ei riitä, että mies ilmoittaa Tinder-profiilissaan olevansa rehellinen, omillaan toimeentuleva ja raitis.

(sitäpaitsi tarkoittaako raitis näissä ilmoituksissa että ei ole juoppo, vai sitä, että juo illallisella viinin sijaan mielummin maitulia?)

Olemme ystävieni kanssa nauraneet katketaksemme vanhalle Smack the pony -klassikolle. Sille, jossa hyvinkin tavallisen näköinen nainen deittivideolla listaa ominaisuuksia, joita miehellä pitää olla ja mitä ei saa olla. Lopussa nainen toteaa, että miehen pitää osata myös lentää. Tämä tietenkin naurattaa koska on totta. Vaatimukset ovat puolin ja toisin aika mahdottomia, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa eikä tunteita voi feikata. Olen kyllä yrittänyt antaa mahdollisuuksia myös miehille, jotka eivät ehkä ole unelmieni täyttymys, mutta homma on valitettavasti kosahtanut aika alkuunsa. Itselleni en voi valehdella ei sydäntä voi ratiolla ohjata.

Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että en ehkä löydä sitä loppuelämän kumppania. Aika harva mies kun osaa lentää.

Ystäväpiiriini kuuluu aika monta naista sekä miestä, jotka pettävät puolisoitaan. Osa ystävistäni pettävät, koska haluavat seksiä ja läheisyyttä, jota eivät kotona saa. Osa pettää, vaikka seksiä ja läheisyyttä on kotonakin. Haluavat jännitystä, jotain muuta. Ehkä se on sitä kuuluisaa metsästysviettiä.

Myytti siitä, että mies pettää, koska on kusipää ja nainen pettää koska mies on kusipää elää sitkeänä. Kuitenkin tänä päivänä sekä miehet että naiset pettävät puolisoitaan lähes yhtä paljon ja samoista syistä. Kukaan pettävistä miespuolisista ystävistäni ei kuitenkaan usko, että heidän omat puolisonsa pettäisivät heitä. Naiset sitä vastoin pitävät hyvinkin mahdollisena sitä, että heidän omatkin kumppanit saattavat pettää.

Miehet eivät halua hyväksyä pettävää puolisoa, sillä sehän tekisi heistä itsestään aisankannattajan. Miten noloa. Nainen, jota puoliso pettää on uhri, raukkaparka joka ansaitsee parempaa. Mies, jota nainen pettää on säälittävä reppana, naurunaihe. Sellaista roolia kukaan mies ei halua.

Seuraan erästä miehen kirjoittamaa blogia parisuhteista. Blogin lukijat lähestyvät kirjoittajaa, joka jakaa näitä tarinoita. Hän oli kirjoittanut tarinan sekä miehestä, joka pettää että naisesta joka pettää. Naisesta kertovaan kirjoitukseen oli jotkut lukijat ottaneet rajusti kantaa ja naista oli huoriteltu ja haukuttu. Mies ei ollut saanut tämän tyyppisiä kommentteja, ainoastaan miehen rakastajaa oli halvennettu.

Temptation Island -realitysarjassa poikaystäväänsä pettävä Mira häpäistiin julkisesti ja hän sai järkyttävän määrän vihapostia ja jopa tappouhkausia. Kukaan sarjan pettävistä miehistä ei vastaavaa paskaa saanut niskaansa. Miksi pettävä nainen herättää niin paljon vihaa? Vihahan kumpuaa usein pelosta. Mikä pettävässä naisessa on niin pelottavaa?

Luulisi, että termit kodinrikkoja ja toinen nainen olisi jäänyt jo 50-luvulle mutta ei. Pettävä nainen on huora ja pettävän miehen rakastaja on huora hänkin. Naisen kuuluu osata pitää pöksyt jalassa ja jalat ristissä, sillä mieshän ei luonteelleen ja metsästysvietilleen yksinkertaisesti voi mitään. Tämä on naisen vastuulla. Naisen seksuaalisuus ja halut ovat tabu edelleen ja avoimesti seksuaalinen nainen on puuma tai huora. Usein molempia.

Itse en ole päätynyt pettäjäksi, sillä olen lähtenyt lätkimään toimimattomasta suhteesta hyvissä ajoin. Niin sanottu toinen nainen tai rakastaja olen kyllä ollut. Eräs suhde oli hyvinkin kasuaali ilman suuria tunteita taikka draamaa ja sopi sellaisenaan minulle mainiosti. Sain kivaa seuraa, seksiä ja läheisyyttä mutta säilytin myös oman vapauteni. Yksi suhde sitä vastoin oli rakkaussuhde, jossa miehen vaimo asui toisessa maassa. Tämä mahdollisti meille läheisen ja lähes normaalin suhteen, jota ei tarvinnut juurikaan piilotella. Kävimme ulkona syömässä, lasillisilla, näyttelyissä ja kävelyillä kuten tavallisetkin pariskunnat.

En kuitenkaan rakastajan roolissa ymmärtänyt tuntea huonoa omaa tuntoa miesten puolisoiden puolesta. Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen vastaa omista suhteistaan, pettämisistään ja mahdollisista uhriutumisistaan.

Haluan uskoa ihmisen kykyyn tehdä harkittuja valintoja. Kaikki suhteet perustuvat kuitenkin vapaaseen tahtoon – myös sinun.