PARISUHDEMARKKINA-ARVO (ja mitä nainen haluaa?)

Vielä muutama vuosikymmen sitten oli helppo päätellä yksilön markkina-arvo: naisen arvo oli sitä korkeammalla, mitä kauniimpi ja nuorempi hän oli ja mies taas arvotettiin statuksella ja lompakon paksuudella. Nyt kun valta-osa yliopistoista valmistuneista ihmisistä on naisia ja monista miehistäkin älykkyys on seksikkäämpää kun nuoruus homma ei olekaan enää niin simppeliä. Lisäksi myös nainen arvostaa itsestään hyvää huolta pitävää, urheilullista ja hyvännäköistä miestä.

Naiset kuvailevat deitti-ilmoituksissa haluavansa huumorintajuisen, hellän, luotettavan ja kiltin miehen mutta tällainen mies jää kuitenkin yhä useammin yksin. Eivätkö naiset uskalla olla rehellisiä vai eivätkö he todellisuudessa tiedä mitä haluavat? Entä miehet sitten – tietävätkö hekään mitä hakevat naisesta?

Näin keski-ikäisenä ja aika monta (tosin lyhyehköä) suhdetta läpikäyneenä tiedän ainakin, mitä en halua. En haluaisi pitää mitään ylimielistä listaa siitä, mitä miehen pitää olla, mutta tiedän toki mikä saa sukkani pyörimään jaloissa ja mikä sitä vastoin on turn-off. Herrasmiesmäiset käytöstavat ovat tietenkin aina plussaa, sillä moukkamaisuus tuskin saa kenenkään sydäntä läpättämään. Vaikka olenkin vahva tasa-arvon kannattaja rakastan romantiikkaa. Oven avaava ja takin pois auttava mies saa minulta pisteet. Olen aika vanhanaikainen tässä suhteessa; mielestäni on myös erittäin kohteliasta maksaa juoma taikka ruoka etenkin ekoilla treffeillä.

Eräs ystäväni syytti minua puolileikillään siitä, että haen miehestä statusta, vaurautta ja turvaa, koska tapailin miestä, jolla nämä ominaisuudet oli kohdillaan. Itse hän valitsee lähes aina itseään nuoremman ja komean miehen, josta toki häntä myös kiusoittelin. Mutta eikös nämä kaikki asiat ole kuitenkin aika ulkokultaisia ja eikö sisimmän pitäisi ratkaista? Näinhän se toki onkin – sekä minun vauras miesystäväni oli myös älykäs, nokkela, hauska ja kiltti kuten ystäväni nuoremmat ja komeat miesystävät.

Rakastumisen ja ihastumisen kemiallista kaavaa ei voi kukaan ratkaista. Mikä toisessa ihmisessä viehättää ja mikä on sitä kuuluisaa karismaa ei varmasti koskaan pystytä naulaamaan. Olisi kauhean helppoa, jos voisi itse määrätä kehen ihastuu ja rakastuu. Tuskin vapaaehtoisia sinkkuja hirveästi olisi jäljellä.

Takapuolesta tietenkin on, että mitä vanhemmaksi tulee (ja oma markkina-arvo laskee!) sitä vaativammaksi tietyllä tavalla muuttuu. Ei riitä, että mies ilmoittaa Tinder-profiilissaan olevansa rehellinen, omillaan toimeentuleva ja raitis.

(sitäpaitsi tarkoittaako raitis näissä ilmoituksissa että ei ole juoppo, vai sitä, että juo illallisella viinin sijaan mielummin maitulia?)

Olemme ystävieni kanssa nauraneet katketaksemme vanhalle Smack the pony -klassikolle. Sille, jossa hyvinkin tavallisen näköinen nainen deittivideolla listaa ominaisuuksia, joita miehellä pitää olla ja mitä ei saa olla. Lopussa nainen toteaa, että miehen pitää osata myös lentää. Tämä tietenkin naurattaa koska on totta. Vaatimukset ovat puolin ja toisin aika mahdottomia, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa eikä tunteita voi feikata. Olen kyllä yrittänyt antaa mahdollisuuksia myös miehille, jotka eivät ehkä ole unelmieni täyttymys, mutta homma on valitettavasti kosahtanut aika alkuunsa. Itselleni en voi valehdella ei sydäntä voi ratiolla ohjata.

Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että en ehkä löydä sitä loppuelämän kumppania. Aika harva mies kun osaa lentää.