UNI, RAVINTO JA LIIKUNTA (VMP)
Joku hassu meemi julistaa, että jos syöt terveellisesti, nukut riittävästi, harrastat säännöllistä liikuntaa ja juot paljon vettä kuolet joka tapauksessa. Näinhän se on, mutta tietenkin jokainen toivoo pysyvänsä terveenä ja hyvinvoivana ja sitäpaitsi pitäis vielä jaksaa painaa kun eläkkeellekin on saakelinmoinen matka.
Ikä ei tässäkään armahda. Nykyisin, jos haluaa katsoa leffan loppuun, heittäytyy villiksi ja meneekin tuntia myöhemmin nukkumaan on olo aamulla kuin vappupäivän jäljiltä. Jotenkin raivostuttaa ikuiset ohjeet siitä, että nuku riittävästi ja uni on tärkeää ja niin poispäin. Vaikka olet hankkinut helkutin kalliin tempurtyynyn, painopeiton, unisukat ja painoosi räätälöidyn patjan homma ei siltikään pelitä. Ei auta kamomillateet, magnesium, iltameditoinnit tai rauhoittavat valaiden laulut tai enkelin harput. Heittelehdit sängysssäsi kuin mielipuoli ja juuri ennen levolliseen uneen vaipumista säpsähdät hereille kuin sotatraumoista kärsivä entinen sotilas. Itse syyllistyn tässä kohtaa lähes aina samaan. Turhautuminen, kiukku ja raivo saa adrenaliinin syöksähtämään vereen, vaikka mitään helvetin taistele tai pakene tilannatte ei tietenkään ole lähimaillakaan. Tässä kohtaa levollinen uni on jo harhainen haave. Raivon kyyneleet kirvelevät näkemättömiä pandasilmiäni ja raahaudun kelmeässä valossa keittiöön, avaan tottuneesti keittiön kaapin, tartun purkkin ja nakkaan naamaan kourallisen melatoniinia. No niin. Uni saattaa tulla parin tunnin päästä, mutta pitää nöyrtyen toivottaa tervetulleiksi liskot, kärmekset ja kaikenmaailman psykoneuroottiset hallusinaatiot, sillä tämän hinnan joutuu paholaiselle maksamaan, kun menee sörkkimään käpyrauhastaan.
Huonosti nukuttu yö myös näkyy nassusta, pärstä on pöhöttynyt ja silmät verestävät kun Sörkän Santulla. Joutuu lätkimään iholleen tavallista paksumman kerroksen meikkiä, ettei kovasti säikäytä kanssaihmisiä. Tähän sain muuten kerran entiseltä kollegaltani hyvän neuvon: päälle raitapaita ja huuliin kirkkaanpunaista huulipunaa. Lopputulos on yllättävän raikas, uskokaa tai älkää!
Riittää myös, että erehtyy syömään jotain kreisiä kuten oliiveja tai fetaa ja aamulla peilistä toljottaakin pipsapossu. Silmät ovat muurautuneet umpeen ja leuka on kadonnut. Kehon nesteet ovat päättäneet yhteistuumin nousta lärviin.
Nuorena saatoin syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan ja paino pysyi alhaalla. Nykyisinhän on tietenkin toisin. Illalla nielty herne kerääntyy tynnyriksi vatsanseudulle yhdessä yössä.
Kilot alkavat kertyä keski-iässä salakalavasti ja huomaamattomasti. Pari kiloa vuodessa on aika normi. Jos et maanisesti vahdi painoasi tämä on lähes väistämätöntä. En ole omistanut vaakaa lähes kymmeneen vuoteen, joten en tiennyt missä painon kanssa mennään. Havahduin kuitenkin, kun viime kesän shortsit eivät mahtuneet päälle. Minä ja kaksi samoissa kilo-ongelmissa kärvistelevää ystävääni lähdimme kaikki dieetille, jossa hiilarit, sokerit ja kovat rasvat ovat pannassa. Hankin sekä keittiö- että henkilövaa’an. Päätin, että 5 kg olisi pudotettava ennen biksukelejä. Ensimmäisinä päivinä jaoimme innostuneina annoskuvia, reseptejä ja kannustimme toisiamme. Into on nyt vähän jo hiipunut meillä kaikilla. Olen nyt kitunut viikon ja kaksi päivää (ja 4 tuntia) ja olen saanut painoa alas noin 800g. Vittu mä sanon.
Okei – saatoin latkia viikonloppuna vähän roséviiniä hyvässä seurassa mutta VIINIÄ EI LASKETA. Lisäksi ehkä maistoin kersan karkkipussista pari taikka kolme namia.
Nuorena en tennisvuosien jälkeen juurikaan harrastanut liikuntaa ja kuntoiluksi riitti lambada baarissa kerran viikossa. Yli 10 vuotta sitten silloinen poikaystäväni tutustutti minut kuitenkin juoksuharrastukseen ja jäin koukkuun. Olenkin juossut säännöllisesti siitä lähtien. Homma on kivaa, mutta näköjään 4-5 krt juoksut viikossa ei riitä. Mikään ei jumalauta riitä enää. Paino ei liiku alas kirveelläkään. Olen lisännyt treeniini lankutuksen ja muun lihaskuntoa kasvattavan ohjelman mutta vatsaan ei ilmesty sikspäkkiä eikä kädet muutu michelleobaman olkavarsiksi. Muistutan edelleen hernepussista väkerrettyä räsynukkea.
En helvetti soikoon jaksa enää, luovutan. Aion nyt nauttia tulevasta kesästä, koska haluan elämäniloni takaisin. Hymy (ja huulipuna!) huulille ja naputtelen itseni verkkokauppaan ostamaan uudet, isommat shortsit.
Paino laskee varmasti sitten viimeistään tuhkauurnassa, häh häh ja ähäkutti!