Naapurissa

Blogi jäi näköjään osaltani tauolle ennen kuin oli edes kunnolla alkanut. Onneksi täällä on jo luettavaa ihanan kanssabloggaajani ansiosta. Vaikka en ole ehtinyt kirjoittaa blogia, ehdin käydä noin kuukausi sitten Tukholmassa. Maailman kaikista paikoista matkustaisin tietysti mieluiten Ouluun, mutta oli Tukholmassakin kivaa. Itse asiassa  Helsingin hyvä puoli Ouluun verrattuna on kivemmat ulkomaan naapurit. Sillä välin, kun yritän miettiä muita, muistutan, että Oulun naapuri on Haaparanta. Muistan joskus syöneeni Haaparannassa hyvää kiinalaista. Hyvää kiinalaista ruokaa vähättelemättä, matkustan Haaparantaa mieluummin kuitenkin Tukholmaan.

Reissu oli synttärilahja eli aina vain parempi. Lahjaan kuuluin kelttipunkkibändi Dropkick Murphysin keikka, jota ei varmaankaan oltu valittu ihan minua ajatellen. Keikalla mietin, että irlantilaisten tulisi laittaa tämä bändi Euroviisuihin. Myöhemmin selvisi, että se ei tule olemaan mahdollista, koska bändi on jenkeistä (muutenhan ne bändit määrätään sinne ilmeisesti kysymättä). Ei siis ihan omia lempibändejä, mutta keikka oli oikein viihdyttävä. Varoitan, että kelttipunkki herättää kaljanhimon. Itse vastustin sitä urhoollisesti (melkein) loppuun asti.

Keikka oli lauantaina, ja ennen sitä ehdimme olla yötä laivassa, nauttia yllättävän erinomaisen aamupalan vanhassa kaupungissa  sekä syödä vielä erinomaisemman illallisen Rolfs Kökissä. Valokuvaaminen unohtuu minulta harmittavan usein, mutta on reissulta sentään kaksikymmentä otosta. Tiukan karsinnan jälkeen tähän valikoitui neljä. En ole myökään niitä kuvaajia, jotka määrän sijasta panostavat laatuun. Ajattelin ottaa molemmat haltuun sitten tulevaisuudessa.

 

Sunnutaina kävimme Tukholman modernin taiteen museossa Modernassa. Olen kerran käynyt aiemmin Fotografiskassa, mutta tällä kertaa kenelläkään meistä ei tuntunut olevan valkokuvataiteellinen olo. Moderna oli viihdyttävä ja sijaitsee ihanalla paikalla. Tällä kertaa parasta museossa oli valokuvataiteennäyttely A Way of Life. Ja joo juuri valokuvataide oli sitä, mikä minua ei pitänyt kiinnostaa. Täytyy myöntää, että olen aiemmin suhtautunut valokuviin taiteena hieman vähättelevästi. Ajattelin, että öhm kuka vaan osaa ottaa hienoja kuvia. Ja kyllä olin todellakin väärässä. A Way of Life oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia kuvia, jotka olivat pakahduttavan täynnä tunnetta. Yksin olisin itkenyt.

Valokuvataiteen maagisuuden lisäksi opin taas, että museot ovat parhaita yksin käytynä. Joskus teokset haluaa vilkuilla nopeasti ja joskus tuijottaa yhtä teosta tunteja (okei minuutteja). Alla olevassa kuvassa selailen taidekirjaa. Kuva on täysin lavastettu. Vaikka rakastan kirjoja ja rakastan taidetta, taidekirjoihin en ole päässyt sisälle. Ainoat kirjat, joita museokaupoissa luen, ovat lasten 3D-kirjoja. Ne paperirakennelmat vaan vetävät minua puoleensa. Harmi ettette ehdi ainakaan tämän suosituksen perusteella nähdä A Way of Life -näyttelyä, koska se meni jo. Suosittelen tästä huolimatta lämpmästi vierailua Modernassa.

 

Museovierailun jälkeen kävimme muuten syömässä The Hairy Pig Delissä vanhassakaupungissa. Mene, jos todella rakastat makkaraa. Muuten suosittelen jättämään väliin.

Emma