Aamupala. Mikä ihana sana, rakastan aamuja ja palan on pakko tarkoittaa jotain todella herkullista mutta sopivan pientä. Molemmat meistä, minä ja Emma rakastamme ruokaa ja erityisesti aamupalailua eli brunsseja. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Eiliseen aamupalaan kuului taas aika sekalainen seurue eri ruokia. Mutta parhaimmistoa ovat ne perinteiset pakastecroissantit eräältä, ”ole tarkka ota”…. merkiltä. Niissä vain on sitä jotain. Sopivan rapsakoita ja sopivan rasvaisia. Croissantin kanssa nautimme rakkaan ystäväni Italiasta tuomaa viikunahilloa. Lempparini on kyllä appelsiinihillo, mutta viikuna on hyvä kakkonen. 

Aamupala vaihtui pian illaksi. Niin on tapana käydä hyvässä seurassa. Kahvin jälkeen siirryimme Tallinnasta ostettuun edulliseen mutta hyvään cavaan. Siitä punaviiniin ja siitä sitten.. no Vallilan yöhön tällä kertaa. Hauskaa oli, mutta nyt olo on kuin näillä kahdella nahistuneella croissantilla.

Heini