Täällä kummittelee (taas)

Mitään en viime kerrasta oppinut ja tein raskaustestin, nyt 2 päivää ennen oletettua menkkojen alkamispäivää. Viimeksi testailin 3 päivää ennen. Haamu tuli kuten viime kerrallakin ja nythän sitten mietin vain että alkaako vuoto ja koska alkaa.

Testi oli joku halvimmista, jos ei vuotoa kuulu lauantaihin mennessä niin teen digitestin.

Oireet ovat hieman vaihdelleet; viimeksi rinnat kipeytyivät ja olivat arkana muutaman päivän, nyt ei ole olleet. Nyt on lorahdellut kirkasta vetistä (ei veristä) vuotoa, viimeksi ei. Jotkut tuoksut/hajut ovat olleet tosi voimakkaita molemmilla kerroilla. Alavatsaa on juilinut tälläkin kertaa, se voi olla myös merkki alkavista menkoista, kovin samanlaiselta ainakin tuntuu. Nyt on myös ollut aivan jäätävää väsymystä, ei pitäisi johtua vajiksestakaan kun lääkitys on nyt kohdillaan. Eilen viimeksi otin tunnin tirsat 17-18 kun en meinannut pysyä hereillä enkä saanut mitään tehtyä.

Minähän olen siis hurahtanut kotikonsteihin koska miksi ei, eipä noista haittaakaan ole. Käytössä on ollut greippimehu, maca, vehnänalkioöljy, Femicaps, vitamiinit, magnesium, rauta sekä foolihappo. Syön Thyroxinia kilpirauhasen vajaatoimintaan ja vihdoin, noin 5 vuotta kestäneiden annosnostojen jälkeen on arvot viitteissä.

Emme ole puhuneet lääkkeellisistä apukeinoista, vähän olen alkanut kallistumaan siihen että jos ei onnistuta omin avuin niin antaa olla, onhan noita muksuja tuossa viisi ja ainahan muiden vauvoja pääsee nuuskuttelemaan. Otin juuri parille viikolle päiväkotiin työvuoroja, joten ainakin saa hoitaa ja leikittää lapsia sydämensä kyllyydestä 😀

Koskahan tää krooninen vauvakuume lopullisesti hellittää, sitten kun luontoäiti pistää stopin hommalle ja vaihdevuodet alkaa? Seuraava vaihehan on se että alan kärttää lastenlapsia 😀

Puolison kanssa on neuvottelut nelijalkaisesta lapsosesta meneillään. Bernimme ”siskopuoli” on saamassa kevätpentuja ja sieltä saataisiin meillekin yksi. Aiemmin jo toiveissa oli uros ja samaa ajateltiin seuraavasta bernistä, mutta nyt kysyttiin alustavasti kiinnostusta sijoitusnarttuun ja jätettiin sekin mahdollisuus auki.

Seuraavaan postaukseen avaan hieman noita kotikonstien ideoita, vaikka googlaamalla toki löytää monen monta aiempaa ketjua, blogikirjoitusta ja artikkelia aiheesta 😉

Perhe Oma elämä Mieli Raskaus ja synnytys

Greippimehu-kuuri

Meillä on ehkäisyn suhteen ”eletty reunalla” muutaman kuukauden ajan, tarkoittaen että ”ehkäisynä” on ollut keskeytetty mutta välillä ei sitäkään. Itse vauvakuumeilen kroonisesti, puolisolle riittäisi mainiosti nykyiset viisi. Itsekin luulin ettei se niin haittaisi jos lapsiluku jäisi tähän, kunnes toissa viikolla tein positiivisen testin. Sitä riemua kesti vuorokauden ajan ja sitten löysinkin itseni suremassa menetettyä mahdollisuutta lohduttomasti itkien. En olisi ehtinyt ilahtua raskaudesta mikäli olisin malttanut odottaa testien kanssa. Olin kyllä lukenut monen monta kertaa siitä että liian aikaisin ei kannattaisi testiä tehdä – juurikin sen alkuvaiheen keskenmenon takia.

Pöh, eihän mua sellainen koske. Ensin tein useamman tavallisen testin ja parin läheisen kanssa zoomailtiin haamuviivoja. Lopulta rohkenin ostaa digitestin mikä ilmoitti positiivisesta tuloksesta ilman tulkinnanvaraa. Siinähän tein sitten samantien suunnitelmat loppuvuodeksi töiden ja menojen suhteen, mietin mitä kesävaatteita kannattaa kaivaa ollenkaan esille ja mitkäs vaunut hankkisi tällä kertaa.

No, ne suunnitelmat meni sillä kertaa kankkulan kaivoon. Surin, mutta en lannistunut. Painelin luontaistuotekauppaan tyhjentämään hyllyjä ja marketista kauhoin greippejä mukaani. Kikkakolmoset on toki vain uskomuksia, mutta koska ei niistä haittaakaan ole, niin nyt on melkein pari viikkoa juotu greippimehua niin että seuraava satsi saattaa tulla jo korvista ja nenästä.

Lääkärin määräämiä boostauksia emme tässä vaiheessa ole miettineet. Jos vielä vuoden päästä olemme samassa tilanteessa ja edelleen vauva toiveissa, katsotaan tarvetta uudelleen. Kuten puolisokin on lohdutellut; onhan noita tuossa viisi, ja ihanaa kun on. Minkä sille kuitenkaan voi että jokin minussa huutaa vielä sitä yhtä ruttuista ja rääkyvää rääpälettä <3

Kp14 (yk1), kalenterin mukaan ovis huomenna, kroppa ei ihmeemmin ole oireillut.

Perhe Oma elämä Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys