Perillä

Vauvavuosi on todella yllättänyt vauhdikkuudellaan sekä tunnekirjollaan.

Vauvamme on aurinkoinen oma persoonansa, joka osaa ilmoittaa mielipiteensä ja tuntuu elävän hetket täysillä. Vaikka arki on ajoittain turhankin hektistä eikä rakkaus uutta perheenjäsentä kohtaan syntynyt hetkessä, on elämä silti nyt meidän näköistämme.

Aivan ensimmäisessä postauksessa kirjoitin kokemuksia elämäni välitilan hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Kontrasti on valtava, kun tuota tunneskaalaa muistelee ja vertaa nykyhetkeen. Nyt tunnen vahvasti, että olen monella tapaa saapunut perille. Se, millaiseksi perheemme tulevaisuus lopulta muodostuu, on vielä auki. Tiedän kuitenkin, että olemme joka päivä viisaampia ja tunnemme itsemme sekä toisiamme hieman paremmin.

Tuntuu tärkeältä alkaa siirtyä kauemmaksi kaikista viime vuosien vastoinkäymisistä ja orientoitua sen sijaan nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen; elämään elämää silmät ja sydän avoinna. Tulevilta vuosilta toivon enemmän lempeyttä, rauhaa, valoa ja lämpimiä hiekkarantoja – rohkeutta elää juuri sellaista elämää, mikä tuntuu meistä hyvältä.

Blogi jäänee nyt elämään hiljaiseloa ja voi olla, että se katoaa jossakin vaiheessa ainakin toviksi näkyvistä. On kuitenkin hyvin mahdollista, että palaan kirjoittelemaan vielä tulevaisuudessa. Suuri kiitos kaikille teille, jotka olette kulkeneet tällä matkalla mukana! 💛