Vielä yksi yritys tälle vuodelle

Katse kääntyy täällä hiljalleen kohti uutta vuotta. Onneksi – niin raskas tämä vuosi on kaikkiaan ollut. Elämäni synkin.

Kuusi päivää ovulaatiosta alkoivat jälleen tutut oireet, jotka kuitenkin hävisivät yhden yön aikana viikonloppuna. Myös raskaustesti kävi positiivisena muutama päivä ennen uuden kierron alkua. Kyseessä oli siis jälleen joko kemiallinen raskaus tai sitten häivähdys Ovitrellesta, vaikka vuorokausia sen pistämisestä olikin kulunut jo yli 10 (mistä syystä oireet huomioiden epäilykseni kohdistuu ensimmäiseen vaihtoehtoon). Joka tapauksessa edessä on uusi kierto, kolmas inseminaatio ja viimeinen yritys tälle vuodelle.

Koska kyseessä oli ensimmäinen lääkkeellinen yritys ja follikkeleita oli yhden sijaan kaksi, ns. panokset olivat mielessäni kovemmat. Näin jopa unta siitä, että saimme kaksoset. Totesin miehelleni tuon inseminaation jälkeen, että kävi miten kävi, me yritimme kaikkemme ja moni asia myös sujui hyvin. Pettymys ei jostain syystä ollut yhtä raskas, mitä viime kierrossa. Totta kai olen pettynyt, ärtynyt, uupunut ja ajoittain vihainen kaikesta siitä, mitä olemme joutuneet kokemaan, mutta en tiedä onko kyseessä kuitenkin jonkinasteinen turtumus vai uuden, pian vaihtuvan vuoden mukanaan tuoma helpotus, kun tästä takaiskusta itsensä kampesi eteenpäin yllättävänkin rivakasti.

Olemme tehneet myös päätöksen katsoa jo hieman eteenpäin ja pyytää lähetettä julkiselle puolelle raskaampia hoitoja ajatellen. Suunnitelmana on tehdä 4-5 inseminaatiota ennen IVF-hoitoihin hakeutumista, joten ne olisivat mahdollisesti edessä keväällä. Asia tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja hirveältä, sillä tätä skenaariota en olisi ikinä kohdallemme voinut kuvitella.

Joka tapauksessa toivon sormet ristissä, että ensi vuosi tarjoaisi meille – ja kaikille muillekin vastoinkäymisiä kohdanneille – parempaa onnea sekä kevyempiä polkuja kulkea. 💛